Excu Lattareihin

Viimeisia viedaan.. 5.7.2007

2007-07-05T08:20:00.000-07:00

Aika on vierahtanyt ihan alytonta vauhtia ja vaikka kuinka yrittaa tyontaa ajatukset Suomeen palaamisesta pois, on pakko jo vahan alkaa henkisesti valmistautumaan ajatukseen joka ei niin kauheesti houkuttele..Mut minkas teet! Mutta mutta viela on kuukausi aikaa rillutella talla mantereella!

Viime aikoina on taas vaihteeksi ollut tenttikausi, joka vahan soi sosiaalista elamaa koska talla kertaa ihan oikeesti opiskelinkin. Tulokset on viela saamatta mutta jos hyva tuuri kay niin loppuaika on sitten Hanskin talvilomaa. Vaikka eipa tuo opiskelu nyt niin kauheesti ole tana aikana syonyt naista etteiko tata vois nimittaa puolen vuoden lomaksi muutenkin:)

Tata samaa menoa on harrastettu ku muinakin kuukausina, tosin nyt on tietty lista jo paassa asioista mita on viela tekematta ja paikkoja nakematta, joten yritan olla aktiivisempi naina loppuviikkoina!

Boca Jr voitti Copa Libertadorsien finaalin ja mina sain olla paikan paalla todistamassa eka eran voittoa "Bonboneralla" (stadionilla). Hauskaa tassa oli se, etta finaali oli Gremiota (Brasiliasta) vastaan, joka sattumoisin oli mun brassivuoden joukkue (ja Ronaldinhon kasvattiseura nain yleissivistyksena). Mina ja Franco ennen matsia

Osa meidan seurueesta stadionilla. Huomaa huput! Oltiin Gremiolaisten alapuolella katsomossa, ja alas tuli kusta ja sylkea ja raketteja. Hiukan yli ymmarryksen menee toi fanittajien meininki, mut kuuluu asiaan.

"Voitte matkia meita, mutta koskaan ette tuu olemaan yhta hyvia"

Jalkikateen sain tietaa, etta mun brassiperheen veli oli kans ollut taalla pelissa Gremion vareissa! Pelin jalkeen (turvatoimista huolimatta) Bocalaiset huligaanit oli hajottanu poliisirintaman jonka jalkeen kytat ei uskaltanu tehda enaa mitaan ja nain ollen Bocalaiset oli hajottanu brassien bussit ja ryostanyt kaiken mika irti lahti, eli myos vaatteet brassien paalta. Tallanen meininki siis taalla, siita huolimatta, etta voitettiin peli!

Tassa mina poseeraamassa ennen jotain lukuisista baari-illoista.

Meikalaisia Museum-baarissa. Taalla on sellaisia After-office- bileita (kuten tama) joihin porukka menee puku paalla toiden jalkeen juopotteleen ja syomaan ja bileet loppuu 2 maissa, jolloin meininki normaaliyokerhoissa alkaa. Tosin en kylla tykkaa naista pippaloista, koska porukka on vanhempaa ja jostain syysta tyyppia "blondi tuu tanne repien hiuksista".

Mina ja Diego sen kotona ennen Los Cafres reggaebandin keikkaa!Itse keikalta. Se jarkattiin vanhassa leffateatterissa, joten erilaiset puitteet noin konsertille.

Niin, ja viime viikonloppuna reissasin Etela-Brasiliaan verestamaan vanhoja muistoja. (Jos jollekkin on epaselvaa niin olin siella lukiovaihdossa 6 vuotta sitten). Mun 5 paivan fiilistelyloma lyhentyi kahteen paivaan kiitos brasilialaisen lentoyhtion GOLin. Alkaa siis kayttako sita jos tuutte tannepain! Piti tehda valilasku Sao Paulossa ja valiaikasen sumun ja resurssien puutteen takia mun valilasku pidentyi 30 tuntiseksi karsimykseksi. Onneks tutustuin keski-ikaisiin brassimiehiin, jotka otti mut vahan siipien suojaan ja kavi aina tappeleen meille ilmaset illalliset kentalla ja kaks yota hotelleissa. Vittumaisinta oli kuitenkin odotus.. "Tassa uusi lentolippu, lento on vahan myohassa".. Kuuden tunnin odottelun jalkeen lento perutaankin ja sama sykli alkoi alusta muutamaan kertaan. Jossain vaiheessa meinasi tulla "aiti auta mua"-olo kun lisaksi en saanut nostettua rahaa mistaan pankkiautomaateista.

Piti ottaa kuva muistoksi tasta Via Dolorosasta. Joka peruutuksen jalkeen uusi jonotus Check-inniin kerjaamaan uusia lippuja.

No lopulta paasin kuin paasinkin perille. Koska en saanut mun brassiperheeseen yhteytta etukateen niin elelin mun entisen luokkakaverin Milenan kotona. Ihana, kun koko perhe oli odottamassa mua ja halus kokata mulle kaikkea yms. Kiva olla prinsessa joskus:)

Tassa Milena ja mina paikallisella huoltoasemalla kaljalla. Siis ainut paikka mista sunnuntai-iltapaivana saa olutta. Ei siis yhtaan tylsa kylapahainen. En kylla tajua miten oon kestanyt vuoden siella aikoinaan.

Chimarrao (kuten mate taalla) ja Pinhao, paikallisia outouksia.Talta naytti mun entinen koti, vaikka asunto olikin muuttunut, mut muuten samaa.

Tosiaan, lopulta menin soittamaan entisen asuntoni ovisummerria ja kertomaan kuka olen. Janna fiilis kun perheen aiti tajusi, etta kyseessa olen mina ja alkoi huutaa Annaaahiiittaa! Jalleennakeminen oli ihana ja kaikki oli muuttunut.. Vanhemmat eronneet, yritys kaatunut, isa muuttanut jenkkeihin, tati kuollut ja siskolla silikoonirinnat. Joka tapauksessa rahaa tuntui edelleen olevan, tassa kahden hengen asuttamassa kampassa oli 4 kylpparia ja uima-allas.

Tassa mun brassiaiti ja veli. Tallaselta muutenkin porukka nayttaa E-Brasiliassa, jossa kaikki on saksalaisten tai italialaisten jalkelaisia.Milenan perhe ja mina

Nyt oon back ja yritan nauttia Buenos Airesin viimeisista anneista! Eilen tekemisen puutteesta johtuen otettiin eka vastaantuleva bussi ja ajettiin viimeiselle pysakille ja keksittiin tekemista siella. Ja hauskaa oli:) Eli elama ei oo kovin sivistavaa mut leppoisaa.

Ens viikolla alan hengaileen kaikissa puistoissa ja shoppaileen mun puutelistaa tyhjaksi. Lisaksi pitais saada itseni jollain konstilla bikinikuntoon, koska Barcelonan biitsit odottaa tulijaansa elokuussa! Alkoholi ja liian helppo kotiinkuletus pikaruokapaikoista jattaa jalkensa ihmisen ruumiiseen..

Nyt lahden ehka viimeista kertaa yliopistolle olemaan haikea, vaikkei itse opintoja ikava tulekkaan.

Hyvia kesasaita ja rantaviikonloppuja!!

El Calafate ja Fiestaa Bairesissa, 11.6.07

2007-06-11T09:52:00.000-07:00

Vihdoin taas elama on saanut pienta tapahtumanpoikasta aikaan tuon suvantovaiheen jalkeen. Ensinnakin loysin etsimani, suosikkibaarin tasta baariviidakosta! Taalla kun kaikki paikat on niin hienostelua ja paaasiassa elektronista musiikkia mutta nyt itseni nakoinen paikka on astunut elamaan, Niceto:) jejeje.

Okei, no oon ma muutakin tehnyt, kuten viikonloppureissun Patagoniaan ja tarkemmin El Calafateen eli Etela-Argentiinaan kamppiksen Annen kans. Paikka on 8000 asukkaan kylapahanen mutta siella sijatsee maailman kolmanneks suurin jaatikkoalue (Perito Moreno) heti Antarktiksen ja Gronlannin jalkeen. Joten kaytiin katsastaan paikka nyt ennen lumen tuloa kun siella viela voi tehda retkia. Pienta faktaa kiinnostuneille eli jaatikko on kooltaan 13 000 neliokilometria (enhan toki loyda nelionappainta tasta koneesta) ja omaa laatuuan siina mielessa etta se on vain reilut 100 metria merenpinnan ylapuolella joten ainut jaatikko joka on heti metsan vieressa. Muualla jaatikkoalueilla ei kai siis oo kasvillisuutta siina mielessa.

Tama nyt vaan pisti silmaan karttakirjassa, koska oon ihmetelly miks monet luulee etta rakas paakaupunkimme on Helsinski. Vatsaus loytyi. Loytyy myos Lathi.Venematkan jalkeen paastiin itse jaatikolle ihmetteleen. Se oli kylla uskomattoman nakoinen ja valkosininen koska jaan tiivistyessa sen vari muuttuu siniseksi. Tai jotain sellasta. Tasta alkoi minitrekking. Eka saatiin jaakengat jalkaan. Ja niissa oli pitoa.Mina vain.Koko paikka oli taynna tallaisia railoja ja muutamia jouduttiin ylittamaan. Noiden lahella kylla saa pakkokammon helposti aikaan ja jos haluaa. Ja lopuksi tarjolla oli viskia on the rocks! Mutta ihan luonnon jaalla hoystettyna.

Toiseksi paivaksi oli suunniteltu tekevamme risteily katsomaan korkeampia jaatikoita mutta kovan tuulen takia reissu peruutettiin. Piti keksia jotain muuta ja kun Anne sai tietaa, etta en oo koskaan ratsastanut, ei armoa annettu. Siina meni mun varma "En oo koskaan"-piste.

Hauskaa kuitenkin oli, etta ekalla kerralla paasi suoraan oikeaan luontoon ja hienoihin maisemiin! Ei turhia opetustunteja: Tassa on nama piuhat ja vetele niista ja huuda jos on ongelmia. Selva pyy.
No, enhan ma mitaan osannu, heiluin kuin joku satkynukke. Valilla vaan huusin, Anne muhun sattuu, pysahtykaa! Mut eipa tarvi enaa pelata noita elukoita ja viela joskus voi jatkaa tuota harrastusta.Kivat maisemat!!! Taman jarven rannalla nahtiin myos joukko flamencoja. Valitettavasti ne oli pienen suoalueen toisella puolella eika paasty lahelle kuvaamaan niita.

Taman reissun takia piti ihan kayda ostaan talvitakki, mutta kayttoa oli. Siella oli kylma ja ihan mieleton tuuli, joten vihdoin kun paastiin paakaupungin melusta pois rentoutuun, sai oisin kayttaa korvatulppia koska tuulen aani oli niin kova. Stressinsa joka paikassa siis. Mut teki hyvaa rentoutua ja olla vahan luonnon aaressa ja pois juhlista.

Ihan lopuksi maksettiin taysin ylihintaisesta 5 tahden kylpylasta, jotta saatiin maksimoitua rentoutus.Tassa odotellaan taksia hakemaan meita. Kiva matka kokonaisuudessaan!

Tulomatkalla vaihdettiin konetta Ushuaiassa. Ihan nyt vaan mainitakseni asian, koska se sijaitsee Tierra del Fuegolla ja on nain ollen maailman etelaisin kaupunki. Hassua sinansa ja kertoo Argentiinan koosta, etta Ushuaia sijaitsee lahempana Uutta Seelantia kuin Buenos Airesia.

Jotta terveellinen elamantyyli ei menis ihan liiallisuuksiin niin paatettiin pitaa pikku etkot viime viikonloppuna. Mutta koska jos me jotain osataan ni on tama yoelama ja saatiin aikaan parhaat kotibileet taman olon aikana. Bileisiin saapui arvion mukaan noin 70 tyyppia ja asunto oli erittain taynna. Jotta kaikki nyt ei menis taysin hyvin, tuli yks mun kaveri ryostetyksi meilla kotona ja yks tyyppi oksensi parvekkeelta toisen niskaan, yyyhh..

Tassa vasemmalla pojat on mun luokkakavereita. Lisaksi Julia hattu paassa ja jotain muita.

Ei mitaan hajua keita.

Kamppis Vladimir lammittelemassa jotain muikkeleita.Ja lopuksi baariin, jossa hukkasin kaikki muut paitsi Francon (kamppis).Seuraavana iltana jouduttiin meneen yhden paikallisen tyton naamiaissynttareille. Kivaa oli mutta voimat vahissa.

Mitapa muuta, ei kummosia. Yritetaan hyodyntaa viimeisia aikoja taalla ja liikkua mahdollisimman paljon muulloinkin kuin yoaikaan. On tullut tutustuttua taas uusiin ihmisiin ja pikku ihmissuhdevuoristoratoja esiintynyt. Ens viikolla alkaa taas tentit, joten saa taas tutustua kirjallisuuteen. Nyt vaan onneks tentit on enemman hajallaan eika samalla viikolla. Aikaa jaljella viela 1,5kk ja sina aikana pitais ainakin ehtia Brasiliaan verestamaan vanhoja muistoja ja mahdollisesti jotain muutakin. Saa nahda. Liian lyhyeen aikaan pitais nahda niin paljon, nyt kun kerta taalla ollaan. Toisaalta haluttaa olla vaan paikallaan ja nauttia elamasta tassa kaupungissa. Joka tapauksessa, tama 5 kuukauden vaihto on taysin liian lyhyt aika mihinkaan, mutta minkas teet kun vaihtoehtoja ei enaa anneta.

Suomessa ilmeisesti mielettoman kelit! Saastakaa vahan elokuullekin aurinkoa!!

Chau:)

Kun arki on saapunut kaupunkiin.. 21.5.2007

2007-05-21T12:42:00.000-07:00

Reissun jalkeinen elama on mennyt kuin sumussa ja aika vaan vierahtaa aivan liian nopeeta. Palattiin reissusta tyontayteiseen arkeen. Kylla, jopa vaihto-oppilaan on valilla tehtava jotain jarkevaa, eli luettava tentteihin, erailla kun pitaa suorittaa koko sivuaine taalla. Jossa tosin jo epaonnistuin kun jatin yhden kurssin pois. En oo viela paattanyt onko oman vaihtoyliopiston tenttisysteemi hyva vai huono (ehka riippuu myos opintomenestyksesta..). Meilla pitaa tehda kaksi valitenttia ja jos molemmista saa yli 7 (asteikolla 0-10), ei tarvi osallistua lopputenttiin. Toisaalta alle 7 jommasta kummasta ja taytyy osallistua. Alle 4 jommasta kummasta ja pitaa vali- ja lopputentin lisaksi kayda valitenttiuusinnassa, jotta paasisi lopputenttiin. Et sellasta. Yhdesta sain 7 ja lopuista en viela tieda muuta kuin etta alle seiskaa on tulossa, toivotaan et proffat antais vahan saaliulkomaalaispisteita:)

Tenttiviikoilla oli kylassa myos chilelainen Javier, joka on mun Perussa tapaamani Horation veli. Nain taas uusi kiva tuttavuus. Joten kohteliaisuussyista oli pakko osallistua bilettelyyn myos tenttien aikana, jotten olisi huono emanta..

Bileet eraan vaihtarin luona, jonne raahasin Javierin mun deittina.

Samat pippalot. Julia, mina ja Fabian. Nicolas, mina ja Javier myohemmin illalla

Lisaksi tenttien aikana kaupunkiin saapui pari irkku-kaveria, joihin tutustuttiin eka Santiagossa ja uudestaan Mendozassa. Taas joutui selkaranka taipumaan.

Irlantlaisten kans ulkona: Peter, mina, Rob ja Facundo

Odotin tenttien jalkeista viikonloppua kuin kuuta nousevaa, jotta paasee taas hyvalla omalla tunnolla elamaan elamaa..mutta ehei. Vimppa tenttipaivana nousi kuume ja lisaksi mieleton alaselkakipu. Neljannen kuumepaivan kohdalla tajusin, et ehka tassa saattaa olla kyse muustakin kuin normikuumeesta. Sairaalassakaynnin jalkeen diagnoosi oli virtsaputkentulehdus ja korkeat tulehdusarvot munuaisissa ja 10 paivan antibioottikuuri. Nain paasin tutustumaan myos argentiinalaiseen terveydenhoitosysteemiin, joka toimi ihan yllattavan hyvin siita huolimatta, etta kayntikerran aikana jouduin jonottaan kaks kertaa laakarille ja kaks kertaa laboratorioon ja kaks kertaa tulostenhakupisteeseen. Mutta joka tapauksessa positiivinen kokemus sinansa, toisaalta se olikin saksalainen sairaala, kylla ne osaa.

Tassa nakyma mun huoneen ikkunasta. Tosi mielenkiintoista, kuten koko elama viime aikoina.

Ja tallaista nakyy meidan parvekkeelta.

Alkoi tosiaan viikon sohvallaolon jalkeen jo hiukan masentaan kun ei voinut oikeen olla sosiaalinen tai muutenkaan tehda mitaan. Nyt ainakin tiedan mita miltakin meidan 70:sta tv-kanavalta tulee mihinkin aikaa.

Tallainen kyltti meilla on ovessa. Koska siis kaikki kampasta tavattiin samaisessa hostellissa, Lime Housessa.
Ja tallasia kamppiksia mulla on. Franco ja Carmelo.
Ja uusi suosittu tuorejuusto!!!

Nyt olen taas vanha kunnon itseni vaikkakin edelleen laakityksessa. Tana viikonloppuna kylaan tuli Horatio, eli mun alkuperainen Chile-kamu. Lisaksi juhlittiin Facundon synttareita. Perushauskaa. Tosiaan mitaan erityista ei talla kertaa ole kerrottavana koska kaytannossa mulle ei oo tapahtunu yhtaan mitaan koska 3 viikkoa on mennyt lahinna kotona tentteihin lukiessa ja se jalkeen sairastaessa.

Horatio ja mina illallisella Viime perjantai-illalta, Quilmes-tytot
Facundo ja minun itseni ostama synttarikakku:) Nam, vain maito puuttuu.

Tulevana perjantaina on kansallinen arkipyha, jolloin oli tarkoitus matkustaa mutta kaikki lennot oli taynna, joten mun ja Annen tyttoreissu siirtyi sita seuraavaan viikonloppuun. Taalla on muuten valehtelematta joka toinen viikko jokin arkipyha. Mulle ne vaan yleensa sattuu eri paiville kuin luennot joten ei paljoa iloa. Mutta Suomessakin voitais alkaa vahan isanmaallisimmiksi ja juhlistaan enemman merkkipaivia, jotta saatais vastaavia vapaapaivia useammin.

Sunnuntai-iltapaivan viettoa Annen kans Plaza Francia-puistossa. Tanne ihmiset kokoontuu juomaan matea ja seurustelemaan. Lisaksi taalla harrastellaan erilaisia akrobatiajuttuja, capoeiraa ja bongorumpuja yms yms.

Plaza Francia

Huomenna taas kampaamoon, jee! Kampaamo on kans sellanen instituutio, mista voitais ottaa oppia, ainakin mun taalla kayttama. Ensiksi apupoika laittaa viitan, jonka jalkeen kampaaja pistaa varin paahan ja siirtyy seuraavan potilaan luo tekeen mita tekeekaan. Sitten voitkin ottaa manikyyrin tai pedikyyrin odotellessa, jonka jalkeen taas apupoika pesee hiukset ja siirtaa sut kampaajalle, joka viimeistelee homman. Nain hoidellaan kolme asiakasta tunnissa ja hinnat pysyy alhaalla. Vaikka tokihan tasta puuttuu parin tunnin laatuaika ja jutustelu henkilokohtaisen kampaajan kans. Ei silti sen arvoista.

Nain tein tikusta asiaa ja jatkan kirjoittelua sitten kun mulle oikeesti tapahtuu taas jotain.

Hauskaa kesalomaa kaikille! Ma tassa aloittelen vuoden toista talvea, on taa silti sen arvoista:)

30.4.2007

2007-04-30T11:04:00.000-07:00

Ai niin..

HAUSKAA VAPPUA LINNUT! Ja kaikki muutkin:)
Muistakaa juoda ja muutenkin pitaa hauskaa!!! Viinaa voi olla ilman hauskaakin.

Santiago de Chile ja Mendoza, 1viikko

2007-04-30T09:36:00.000-07:00

Hei taas!

Itsellani jai paasiaisloman matkustelut kayttamatta joten otin viime viikon omaa lomaa ja paatin lahtea katsastamaan Chile-kavereita, joihin tutustuttiin Hannan kaa Perussa. Samaan pakettiin paatin kayda myos Argentiinan puolella olevassa Mendozassa, joka on tunnettu viinikaupunki Andien kupeessa. Siella tuotetaan 70% taman maan viineista ja on muuten tosi kaunis paikka ja ymparistossa vois viettaa parikin viikkoa eika tekeminen loppuis kesken. Mm. Brad Pitt on viettanyt aikaansa siella 7 Years in Tibet-leffan luvauksissa. Joten kelpasi myos mulle.

Joka tapauksessa ajattelin reissata yksin ja katsoa milta se maistuis mutta pari paivaa ennen lahtoa yksi meidan kamppiksien kaveri Facundo paatti osallistua matkalle, joten lahdettiin sit kahdestaan taivaltaan. Oudosta nimestaan johtuen Facundo on meille tuttavallisemmin Fuck You.

Lennettiin Chileen muutaman tunnin odottelun jalkeen, koska just sina paivana lentohenkilokunta paatti alkaa lakkoon, mutta onneks saivat sen paatokseen saman paivan aikana. Santiagossa oli autolla vastassa Horatio joka luovutti meidat samana iltana toisen kaverin, Felipen huomaan. Ei oo eka kerta kun saa todeta, etta paikallisista kavereista on iloa. Eka iltana kaytiin syomassa pitkasta aikaa "Mariscoa" eli perus merenelavaruokaa, jota ei tasta lihamaasta oikein saa, ainakaan tuoreena tai edullisena. Tosin tuli myos todettua Chilen hintataso verrattuna Argentiinaan, kallista. En kylla tiedakaan miten voin enaa Suomessa ostaa edes ruokaa kaupasta taman halpuuselon jalkeen. Kuitenkin sitten jatkettiin Felipen kavereiden kans jonkun tyton synttaribileisiin ja kahteen yokerhoon. Saipahan vahan nahda kaupungin eri puolia pelkan keskustan lisaksi.

Kaks Felipen kaveria, Felipe, mina ja viela yks (ei nimia voi muistaa..)

Seuraava paiva menikin hyvin vasyneissa merkeissa ja saatiin jopa katsastettua Mercado Central, joka on kylla yhdenlainen ghetto, jossa myydan hedelmien lisaksi kaikennakoista varastettua romua yms yms. Ois siella ilmeisesti ollut myos parempi ravintolapuoli, mutta ei jaksettu kavella. Lisaksi kaytiin jopa yhdessa valokuvanayttelyssa, mut se siita korkeakulttuurista sille reissulle. Santiago oli jotenkin yllattava kaupunki. Odotin, etta se ois ollut modernimpi ja hienompi, koska onhan se kuitenkin Etela-Amerikan kehittyneimman maan paakaupunki. Siita huolimatta jostain syysta tuntui koko ajan kuin ois ollut Perussa. Oli hienoutta mutta myos yllattavan paljon kaikkea rumaa ihan keskustassa, olen siis entista tyytyvaisempi omaan vaihtopaikkavalintaan!Plaza de Armas, eli keskusaukio, jossa myos meidan hostelli oli.
Lauantai-illan illallinen, jonka tama ihana vaalea saksalainen havittajalentaja kustansi:)

Lauantaina pojat vaihtoi vahtivuoroja ja mentiin Horation kotiin ottaan pohjia kotoiseen tapaan ja muisteleen Perun kokemuksia. Sielta jatkettiin ihan loistavaan yokerhoon. Ja kaikki oli taas niin kivoja!
Horation kampilta sen kavereita ja minaJonka jalkeen yokerhossa, joka oli paras naiden kuukausien aikana kokemani!Horatio ja sen veli Javier, joka on parhaillaan mun kestitettavana Buenos Airesissa.Santa Lucia kukkulalta, josta nakee kaupungin yli. Ja taas kuvankaanto-ongelmia.Sunnuntain paivakavelyt, Horatio, sen kaveri, mina ja Facundo.

Oli edelleen kiva nahda poikia ja nehan paasyyna tahan reissuun olivatkin. Kuten pukeutumisesta huomaa, niin siella oli ihan sairaan kylma! Tai ehka liioiteltuna sairaan kylma, mutta kuten Facundo sanoo, etta ma oon surkein suomalainen ikina, koska on koko ajan umpijaadytyksessa kun vahankin ilmat viilenee. Eli tervetuloa Argentiinan talvi.. Nyt on jo huomattavasti viileampaa mutta tarkenee elaa.

Maanantaina jatkettiin Mendozaan bussilla 6h. Alkuperaissuunnitelma meni puihin, koska oli tarkoitus matkustaa yolla mutta raja-asema olikin suljettu joten hukattiin kaks paivaa matkustamiseen. Mita jai jaljelle oli yksi kokonainen vuorokausi ja pari puolikasta paivaa. Aktivoiduttiin siis parhaamme mukaan naiksi pariksi hetkeksi mita Mendozassa oli.

Mina viininmaistajana yhdella viinitehtaalla Mendozassa. Tassa kyseisessa tehtaassa tehdaan enaa viineja turisteille eika vientiin. Mutta siella oli kuitenki maailman suurin kaytossa oleva viinitynnyri, 75 000 litraa, jam.

Toisena paivana tehtiin kokopaiva-aktiviteettina rafting-trekking-rappel. Meidan suuret suunnitelmat laskuvarjohypyista ja muista meni myoskin piloille perkeleen rajasulun takia.
Mendozan ulkopuolelta Andien juurelta, aika kaunista:)Mina ja FuckYou valmistautumassa raftingiin

Ja sitten vedessa! Oli niin hauskaa, etta ois haluttanut tehda homma uusiksi! Vesi vaan oli niin kylmaa, etta paatinki sairastua heti tuon kokemuksen jalkeen.Tahan aikaan joki oli tosi matalalla, joten ei tarvinut pelata veneesta putoamista tai muuta. Kesalla kuulemma virta on 10-kertainen ja alkaa olemaan vaarallista vieda turisteja reitille. Vaikka eipa silti, edellisella viikolla joku astma-potilasmies oli tippunut veteen ja saanut kohtauksen ja kuollut. Onneks kuulin tuon vasta jalkikateen..Pikkuputous meidan trekking-reissultaNakymia vaellukseltaRappel - mina laskeutumassa koysilla vuoren seinamaa! Oli hauskaa ekan kerran jalkeen kun ei tarvinut enaa pelata vaan pomppia menemaan alaspain:)Mendozan suuren puiston portilta, jonne ehdittiin just ja just kavella viimeisena aamuna ja ottaa kuva todisteeksi, etta muka kaytiin siella. Ois ollut kaunis paikka hengailla siella oikeesti.

Illat lahinna vieteltiin syomalla hyvin ja jatkamalla juomista hostellilla erinaisten ihmisten kanssa. Pari paivaa meni siis ihan hujauksessa Mendozassa, mutta kannatti kayda!

Tulomatkalta rajan laheisyydesta. Arvatenkin oli kylma, mutta kivat maisemat katsella bussin ikkunasta.

Rajalla paastiinkin sitten aiheuttamaan hammennysta..Laukun tarkastuksessa oli bussissa kaksi ylimaaraista kassia ilman omistajaa. Lisaksi virkailijat tuli ilmottamaan kahdesta henkilosta, jotka ovat ilmoittautuneet Argentiinan tullille mutta eivat Chile tullille. Yks plus yks on kaksi salakuljettajaa, jotka ovat paenneet paikalta ja etsinta alkoi. Lopulta tulokset johtivat meihin ja hetken mietinnan jalkeen tosiaan oli unohdettu kayda Chilen tullin puolella. Hiukan havetti odotuttaa bussilastillista sen jalkeen kun kaikki oli jo varmoja siita mita on tapahtunut. Kassien kohtalo jai selvittamatta.

Matkattiin takas Chileen, jossa oli ainakin yksi erittain hyva asia: sushialennukset illallisaikaan:) Puoleen hintaa santsattiin niin paljon kun vaan jaksettiin ja aamulennolle ja kotiin. Kerrankin oli kiva palata lomalta "kotiin" jossa myos elama jatkuu. Talla viikolla alkaa valikokeet, joten lukemista riittaa. Sikspa istunkin nettikahvilassa tekemassa tata blogia..Kunnes palaan mun Relaciones Publicas-tylsyyden pariin.

Hannalle paljon terkkuja pojilta ja kaskivat sun lahettaa mesekutsun niille!

Buenos Aires Baby, 18.4.2007

2007-04-18T12:52:00.000-07:00

Hei taas! Ihan hetki vaan on kulunut kun oon saanut mitaan aikaseksi, ainakaan taman blogin osalta. Tai oikeestaan minkaan muunkaan osalta. Mun laiskuus on tullut huippuunsa taalla, 2 pv koulua viikossa tekee tehtavansa; orastava alkoholismi ja ylipitkat younet. Mutta sosiaalinen elama kylla loistaa:)

Tosiaan kaikki on enemman kuin hyvin, koulu nyt on mita on, mutta ihan jees sekin. Yritan aina muka opiskella jotain kotona mutta kummasti kaiken ajan saa kulutettua mihin tahansa muuhun, eli toisaalta mikaan ei oo muuttunut sitten Suomi-elaman. Meidan yhteiselo asunnossa on loistavaa, vaikka valilla tuntuu etta vietetaankohan me liikaa aikaa yhdessa, koska hengaillaan, biletetaan ja kaydaan samalla salilla. Mika erottaa meita on koulu ja nukkuminen eri sangyissa. Naurattaa vaan kaikkia koska meidan kamppa on muuttunut minibaariksi, jonne aina iltaisin alkaa saapuilemaan kaiken maailman ihmisia ja lopulta kaikki paatyy baariin, oli ilta mika hyvansa.

Ihan jo unohdin, etta noin kuukausi sitten reissattiin mun saksalaisen kaverin Julian ja Francon (kamppis) kans Mar del Plataan. Matkaseuraksi saatiin myos paikallinen Rosio, johon tutustuttiin junassa ja joka lopulta hengasi meidan kanssa koko viikonlopun. Mar del Plata on siis tunnettu Helsingin kokoinen pikku kaupunki 6h taalta. Vieteltiin viikonloppu siella, paastiin viimeista kertaa nauttimaan auringosta ihan rantahiekalle, mika ei tosin ihan vetanyt vertoja aikasemmille rantakokemuksille talla mantereella. Eli jos jollekkin on viela epaselvaa, Argentiina ei oo mikaan rantalomaparatiisi. Moneen muuhun kylla soveltuu erittain hyvin:) Samaisena viikonloppuna siella sattui myos olemaan Independent-film festival ja paastiin ilmaseksi kattoon parit dokkarit.

Mar del PlataMina, Rosio, Julia ja Franco

Kotoa, olohuoneestaSamaisesta kohdasta kotoisammin, Vladimir ja Franco

suomalaisia, Anne (kamppis), Carina, mina ja Simon ilmaisen kaljan bileista:)Mun kaveri Dan, pari muuta ja Vladimir jostain rokkiklubilta

Muutama viikko sitten alkoi sukulaisvierailuputki, joka sisalsi molemmat erat vanhemmista ja puolisoista.

Oli oikein rattoisaa paasta nayttamaan sen mihin on jo taalla ehtinyt tutustua mutta myos kiertaa turistirysia, joihin ei itse jaksa vapaa-ajalla vaivautua. Ja tottakai paasta vahan shoppaileen sponsoreiden avustuksella. Tama kaupunki on kylla sellainen paratiisi ostoksien tekemiseen, kaikki on 4 kertaa halvempaa kuin Suomessa ja muoti on kuin Espanjassa. Eli aika lailla miellyttaa itsea! Mutta mika ongelmana on se, etta kun on niin ylitarjonta kaikesta ihanasta, alkaa omat tarpeetkin paisumaan. Tarvii muka monet uudet kengat ja sita ja tata ja lista on loputon. Parempi siis yrittaa kiertaa kaupat kaukaa. Silti sunnuntaisin kaydaan paljon tyttojen kans Plaza Serranolla, jossa nuoret suunnittelijat myy omia vaatteitaan baareissa, jotka on muutettu markkina-alueeksi viikonloppujen ajaksi. Ei huono bisnesidea noin paivisin. Ja siis muuten vierailujen aikana sain onnekkaasti syoda ja juoda illat ravintoloissa kahden viikon ajan:) Mutta kiitos vierailijoille, oli ihana nahda teita seka huomata, etta tekin nautitte tasta kaupungista kuten mina!

Aitin ja Matin kanssa Boja Jr. pelissa, jejeje

San Telmon sunnuntaimarkkinoilta, jossa voi nautiskella aidosta tangosta ja ostaa antiikkia

Ja illallisella kaupungin ylihinnoitelluimmalla alueella, Puerto Maderossa, joka on satama-alue, joka on rakennettu kavelykaduiksi ja ravintoloiksi.

Tuparit vietettiin silla valin kun aiti ja Matti matkusti Foz do Iguazun vesipuotuksille pariksi paivaksi. Kekkerit oli hyvin onnistuneet skattamaiseen tapaan. Noin 30-40 ihmista ja ihmiset humaltui niin hyvin, ettei kukaan selvinnyt baariin asti.. Eli kai ne sit paremminkin ois voinu menna, mut ainakin kaikilla oli hauskaa! Toisena viikonloppuna paasiaisviikolla paatettiin pitaa grillibileet Vladimirin kanssa meidan ylaterassilla, koska kaikki ihmiset oli haipyneet kaupungista, joten tarvittiin vahan piristysta. Grillihan ei koskaan toiminut ja kaikki ihmiset, joita kutsuin ja joiden tiesin olevan kaupungissa saapuivat. Huvittavaa (mun mielesta) oli se, etta meita oli mina ja 20 poikaa. Onko mulla tyttoystavia..? On joo jokunen, mut yllari kaikki oli pois siihen aikaan.

Baarikaappi tupareiden JALKEEN! Minttuviina muuten on saavuttanut suosion kavereiden keskuudessa! Salmari vahemman. Saa siis lahettaa tanne pain!Ote mun jarkkaamista gay-bileista..

Mina ja Dan

Mina ja Diego, joka avustelee meita ihania vaihtareita kaikessa vapaa-aikaan liittyvassa

Mina San Telmon kaduilla"Caminito" La Bocan pahamaineisella alueella. Tosin tama muutaman korttelin kokoinen turistirysa ei ole vaarallinen kuten loppuosa tasta kaupunginosasta. Taalla sai ihan Kanariafiiliksen kun katumyyja osasi muutaman perusfraasin suomeksi,hyi.Mina ja isaMina ja Sari Plaza DorregollaRecoletan hautausmaalta, jonne kaikki rikkaat ja merkittavat on haudattu. Ja sen kylla huomaa! Nama hokotykset ovat siis hautoja. Taalla lepaa myos Eva Peron alias Evita.Mina jonkun viimeisella leposijalla.Isa ja Sari Puerto Maderossa. Yann Thiersen ilmaiskeikalta. Tyyppi on tehnyt musan Amelien ja Good Bye Lenin-leffoihin. Ihana keikka, itse kun en tuntenut kyseisia biiseja aiemmin.

Viime viikonloppu oli tapahtumien aikaa! 4 paivan Quilmes rock-festarit River Platen stadionilla. Itse tosin otin osaa vain yhtena paivana, jolloin soitti 3 paikallista bandia, yksi meksikolainen ja yksi espanjalainen. Myohastyttiin lippujen ostossa, joten ei paasty alimmalle tasolle kuunteleen bandeja. Toisaalta taas saatiin nahda 50 tuhatta ihmista pomppimassa! Mika oli aika pysahdyttavaa, oli kun Los Piojos soitti kansakunnan omalle kultapojalle Maradonalle biisin ja taustalla pyorii Hanen kaikkien aikojen maalit ja yleiso laulaa MARAGOOL, MARAGOOOL!! Jos siis joku nyt ei oo viela kuullut niin Maradonalla on hepatiitti ja toinen sairaus, johon mun kielenkaantokyky ei riita. Eli heikolta nayttaa ja siksi siis lehdet kirjottaa siita joka paiva. Ja myos mina nain unen Maradonasta, menee vahan liian pitkalle, ei kai?? Toinen hauska juttu festareilla oli taman jenkkivihaajien maan propaganda, joka pyori screenilla..Jenkkilipun kuviot ja varit laitettuna muotoon MOTHERFUCKERS.Franco, kaksoisleuka, German ja Julia Quilmes Rockissa

Yleisoa!!

Vimppa paivana festarilla ois ollut Aerosmith ja Evanesence, mutta koska kukaan ei halunnut maksaa paljoa niiden nakemisesta niin jai keikka multakin nakematta. Toisaalta taas sunnuntaina oli paikallismatsi Boja Jr.- River Plate! Myoskaan sinne en mennyt (shame me) mutta en halunnut maksaa lipuista 20 kertaista hintaa, mita turistitoimistot niista pyytaa. Ja samoin mustan porssin liput ois olleet viela kalliimmat. Ja tallaisiin peleihin jasenet kayttavat omat lippunsa, joten mitaa jarkevan hintaista ei ole saataviilla.

Meidan pikku perhe katsomassa matsia baarissa plus mun vieressa oleva Facundo, jonka kans lahden viikonloppuna Chileen ja Mendozaan katteleen Perusta tuttuja kavereita ja olemaan turisti!!

P.S. Osoite lahetyksia varten on Larrea 1006, 8vo, depto26, 01117 Capital Federal, Buenos Aires, Argentina. Niin ja jos joku on lahettanyt tekstiviesteja niin ne eivat tule perille, joten ei kannata tuhlata siihen.Kiitos ja kuulutaan taas!

Buenos Aires 14.3.2007

2007-03-15T18:02:00.000-07:00

Ei meinaa jaksaa enaa kirjoittaa.. Mun saapuminen kaupunkiin oli hupaisa. Tulin keskella yota ja otin taksin kentalta keskustaan. Moottoritiella autosta loppui kuitenkin kaasu, joten kuski tyonsi ja mina nautin "vauhdista". Hostellissa loppupeleissa vierahti melkein kaksi viikkoa, mutta se oli sitakin hauskempaa. Kiitos Simolle hostellivinkista! Loistavaa jengia ja hyvia bileita, tosin jonkun paivan jalkeen meinasi alkaa kunto loppumaan joka iltaisten rientojen jalkeen ja hostellissaelo kyllastyttaan. Kuitenkin jo mun saapuessa aamuyosta hostelliin, tapasin kolme poikaa, joiden kans sovittiin etsivamme kamppaa yhdessa. Ja nain tehtiinkin. Loppupeleissa kuitenkin tehtiin vaihtari, etta otettiinkin mun uusi saksalaiskaveri Anne yhden pojan tilalle. Nyt siis olemme mina, meksikolainen Franco, Panamalainen Vladimir ja saksalainen Anne. Kaikki opiskellaan taalla, Anne jo tokaa puolvuotista ja me muut aloitettiin nyt mutta eri kouluissa.Keskella Vladimir ja oikella Franco.

Anne ja Federico. Fede jarkkaa yliopistolta vaihtareille kaikennakoista ohjelmaa. Itse yleensa otan osaa vaan bileisiin, koska muu aktivitetti on turistihinnoissa. Eli ei sovellu mun budjetille.

Asunnon etsintaan meni puoltoista viikkoa ja jossain vaiheessa meinasi jo lahtea hermot. Nyt kuitenkin asutaan aika hyvalla aluella suht lahella kaikkia tarkeita paikkoja, Barrio Nortessa. Pojat joutuu jakamaan yhden huoneen, kiitos mun hyvien neuvottelutaitojen. No joka tapauksessa, asuntoporukka on ihan loistava!

Buenos Aires stadionilta katsottuna.
Mina ja Franco Boca Juniorsin matsissa, vastassa San Lorenzo. Loistava tunnelma niinkuin peleissa aina. Oli vahan huikeeta kun ylakatsomo, jossa oltiin heilui taysin ihmisten huutaessa ja hyppiessa. Paattelin ettei se valttamatta silti putoa.

Mina, Anne ja Carina syomassa sushia, joka on mun jokaviikkoinen valttamattomyys taalla.

Koulu alkoi viikko sitten ja ma oon edelleenkin niin kuin joku paaton kana yliopistolla. Oon niin pihalla kaikesta ja yritan vaihdella kursseja yms yms ja tormaan jatkuviin vaikeuksiin. Mutta eikohan taa hullunmylly pian rauhoitu. Edelleen jaksan olla kiitollinen (eli katkera) kauppiksen tutkintouudistukselle, jonka ansiosta saan opiskella 30 opintopistetta taalla. Siis ei kukaan muu vaihtari joudu tallaisen vaaryyden kohteeksi.

Mina ja muita kavereita ilmaiskonsertissa.

Tama vahainen aika on mennyt tosi nopeaa. On tullut aika paljon katsastettua kaupungin yoelamaa. Viime viikonloppuna oli South American Music Conference. Eli suuri elektronisen musiikin festari taalla ja aika loistavat bileet! Lauantaina ilmaiskonsertti puistossa ja sunnuntaina kirpparilta toiselle shoppaileen ja illalla yhteen puistoon juomaan matea (paikallinen teentapainen juoma) ja katsomaan erilaisten artistien ja hippien menoa. Ihanan leppoisaa ja sellasta meininkia mista ite tykkaa ja mita talta paikalta odottikin. Tekeminen ei siis lopu koskaan kesken ja tahan asti on hyvin ollut seuraakin eli ei ole tarvinut karsia mistaan yksinaisyyshetkista. Paikallisia toistaseksi sisaltyy vahemman omaan kaveriotantaan, mutta kylla niihinkin on jo nyt alkanut tutustua koululla. Mutta kuten paakaupungin ihmiset aina, ovat nama porteñotkin melko ylpeata ja hiukan viileaa porukkaa noin yleisesti. Vaikkakin ihania sitten kun niihin tutustuu. En oo oikein jaksanut ottaa valokuvia mutta ehka viela jaksan aloittaa turisteilun uudestaan. Huomenna lahden rannalle yhden Julian ja kai Francon kans. Kai siksi ettei oikein koskaan jaksa luottaa 100% mihinkaan lattareiden kans tekemiin suunnitelmiin.

Lahden nyt nukkumaan ja jatkan taas elamani teosta kun vaan suinkin kykenen. Kaikkea hyvaa sinne pain!! Niin ja jottei jatkuva soittelu loppuisi, uusi numero on: 0054911 68640520.

Peru, Cuzco ja Machu Picchu, 1 viikko 14.3.2007

2007-03-15T16:51:00.000-07:00

Tuntuu niin hassulta alkaa lisailemaan tassa vaiheessa viela juttua reissusta koska se tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta jo nyt.. Joka tapauksessa Peruun saapuminen oli aika tuskaa kaiken sen lammon ja biitseilyn jalkeen. Siella kun oli sadekausi meneillaan ja aika hemmetin kylma. Onneks Cuzco oli taynna samoja romuja myyvia toreja, joten paastiin shoppaileemaan lapasia ja villasukkia, jotka tosissaan paasi kayttoon. Ja aika paljon muutakin kraasaa, joiden hinnat ei kylla paata huimanneet.Tassa viela tyylinaytteet Quitosta paivantasaajan paalta. Vaikka oikea linja tietysti kulkeekin jossain vahan kauempana. Mutta pitihan se turistina nahda tamakin.Ja reissun motto kokonaisuudessaan. Onhan niin tosi paljon omia saastoja tassa hommassa mukana...
Tassa esimerkkia siita kuinka kylma voi baarissa olla!

Cuzcon keskustaa. Eli kirkko, johon ei jaksettu menna sisalle. Jossain menee meidankin turistisuuden raja.
Katu yolla.

Hanna paasi taas karsimaan vastoinkaymisista, koska korkeus oli vahan liikaa ja nain ollen ei paljon kokalehdet (ei huumetta) tai -mate auttanut kuin hetkellisesti pahaan oloon. Mutta hyvin tsempattiin siita huolimatta. Inca trail jai suorittamatta myoskin sadekauden takia, joten tyydyttiin junaan, jolla paastiin Aquas Calientekseen, kylaan Machu Picchun kupeessa. Eka paivana lahdettiin muka ihan mielissaan kuumille lahteille, mika oli niin pettymys. Vetta satoi ja altaat haisivat ja nayttivat kuselta. Mutta jotain hyvaa siinakin: tutustuttiin kahteen chilelaiseen poikaan, joiden kans vieteltiinkin monta paivaa Aquas Calienteksessa seka Cuzcossa. Toka paivana sitten mentiin itse Mahcu Picchulle, joka ei ihan turhaan ole ehdolla yhdeksi maailman ihmeeksi. Kylla se oli nakemisen arvoinen paikka tarinoineen, joita oppaat selittivat. Lisaksi Hanski paasi taas uhmaamaan omaa korkeanpaikankammoa kiipeamalla viereiselle vuorelle. Miks ma en osaa kaantaa naita kuvia.. Mina kavelemassa junaraiteilla Aquas Calienteksessa.

Mina olen tassa.

Ja sitten me kaksi.

Yritin silittaa kaveria.
Hanna Machu Picchun viereisella vuorella. Mulla oli vahan psyykkisia vaikeuksia menna noin reunalle korkeuksissa. Alhaalla itse Mahcu Picchu.
Aquas calientes.

Opetettiin Helan Gardia (miten se nyt kirjotettiinkin..) chilelaisille!

Me ja chilelaiset. Mutta koska en enaa muista toisen nimea niin en edes yrita. Oon huomannut etta mulla on huomattava nimienmuistamisongelma taalla.

Mitahan muuta me hommattiin. Niin, seuraavana paivana lahdettiin taivaltamaan vesiputouksille. Se koko paiva oli omassa surkuhupaisuudessaan aivan loistava:) Kaveltiin vesisateessa tunti yhteen suuntaan junaraiteita, Hanna oksentaa ja mua muuten vaan huippaa. Lopulta kun paastiin itse ns. vesiputouksille niin tajuttiin miksei sita sen kummemmin mainosteta missaan: koska se oli niin turha ja pieni! Kuitenkin oli siistia kavella sinne sademetsan lapi. Tulomatkalla kun molemmat oli jo taysin uupuneita, oltiin tunnelissa kun kuultiin junan tulevan. Lahdettiin juoksemaan sen mita pystyttiin mutta koska ei ehditty loppuun asti, paastiin halailemaan seinia, jotta juna mahtuu menemaan vieresta. Ei voinut muuta kuin nauraa sen jalkeen, mutta jos tunneli ois ollut vahan kapeampi niin huh huh.

Surkeilta "vesiputouksilta"

Kurkataan.

Palattiin takaisin Cuzcoon pariksi yoksi. Eipa enaa jaksettu mitaan muuta kuin nauttia viimeisista yhteisista lomapaivista shoppailemalla ja syomalla hyvin ja muistettiin myos juoda hyvin. Kaupungin baareista tuli mieleen Barcelonan turistijuottolat, jossa eka drinkki aina ilmainen. Kierrettiin baarista toiseen juomassa ilmaiset pois ja hauskaa oli :)Vika baari-ilta chilelaisten ja argentiinalaisen kans!Hyvantahdonlahettilaat taas liikkeella.

Vimppa paiva vietettiin Limassa nauttimalla uudestaan lammosta. Kaytiin ottaan pari pakollista kuvaa keskustasta ja jatkettiin Miraflorekseen (vai olikohan se sen nimi, no kuiteskin). Siella ei ollut niin kuumottavaa ja sai olla rauhassa. Joten kaytiin polttamassa itsemme viimeisen kerran rannalla ja nautittiin viimeinen ehtoollinen:)

Kiitos Hannalle ihanasta matkaseurasta! Seuraavaa odotellessa.

P.S. Reissun mediasaldo= 2 lehtikuvaa, yks radiohaastattelu ja yksi tv-esiintyminen. Kannattaa olla blodi, vaikka feikki.

Quito, Guayaquil ja Montanita. Ecuador, 7 paivaa.

2007-02-22T16:48:00.000-08:00

Ecuador oli sitten taas reissuna varsin mielenkiintoinen. Alku lahti hyvin kayntiin kun neiti Varton lentoliput oli kadonneet Costa Ricassa ja Hanna paasi puoli vuorokautta myohemmin perille. Uusilla ostetuilla lipuilla tietenkin. Pienta lovea budjettiin.. Matkattiin bussilla Quitosta Guayaquiliin ja tama pelatty kuoleman kyyti ei sitten ollutkaan niin paha, sattui rauhallinen kuski. Parempi silti oli olla katselematta vuorenrinteilta alas. Aika kului laskemalla ristinmerkkeja tienposkessa.

Keskella ei mitaan.

Yksi yo vierahti Guayaquilissa, josta matkattiin biitsille Montanitaan.

Ja siina se sitten taas oli:)

Me ja suomalais-ecuadorilainen Juha, jonka kans tuli hengailtua.

Taysin tietamattomana maailmanmenosta saavuttiin rannalle paiva ennen karnevaalien alkua!!!Rai. Bileet kesti sitten 3 paivaa ja yota yhteen menoon. Aika hullua menoa ja liikaakin jengia mutta tulipahan nahtya Ecuadorilaiset karnevaalit. Montanita muuten oli tosi kiva paikka ravintoloineen ja baareineen ja ei taas kestanyt kun paiva, jonka jalkeen sai tormailla tuttuihin kaduilla ja missa vaan! Ihmiset siina maassa oli ihmeellisen ystavallisia ja ihania. Eika muutenkaan kaupungit tuntuneet niin ghettoilta kun odotukset oli. Oli taas onni matkassa, etta saatiin ylipaatansa mitaan majoituspaikkaa siina ajankohdassa mutta taas oli aivan loistava rantahotelli. Mita nyt sielta yleensa puuttui sahko ja vesi ja omistaja oli yhdenlainen piripaa. Monet on reissun aikana ihmetelleet miten meita ei ole viela ryostetty. kop kop. Luultiin jo hetken koittaneen kun hotellihuoneen ovi oli yolla rikottu ja lukko lattialla. Kavikin ilmi, etta meidan Walesilaiset kamppikset oli jostain tuntemattomasta syysta paattaneet tulla sisaan potkaisemalla oven paskaksi. Onhan se hauskempaa kuin kayttaa avainta. No, oikeuden nimissa me jouduttiin sitten Hannan kaa maksamaan puolet lukosta..Koska olihan se "tavallaan" meidan vastuulla.Sain apua ihon irroittamiseen kolumbialaiselta Edilta. On tultu siihen tulokseen, etta se on kylla mukaansa tempaavaa puuhaa kun sen kerran aloittaa.Suokkarikuva.

Ostereita darrapalaksi aamulla. Cheviche de ostras.Paikallinen kaikkien ADHD-kaveri!Paikalliset hipit ja HannaHotellin "takapihalta"

Niin, no sitten meni taas entista hauskemmaksi kun mun Espanjan tuttavuus Pedro saapui kotimaahansa ja yllattaen niiden ranta-asunto oli viereisella biitsilla:) Siina hengailtiin muutama vimppa paiva yhdessa biitsilla ja illalla ulkoilemassa. Tuli siitakin sitten uusi ihana tuttavuus. Vimppa paivana paastiin sen perheen ja naapureiden kans synttari-illalliselle niiden talolle. Ruoka oli mahtavaa ja muutenkin siisti nahda paikallisen ylaluokan perheen elamaa, joka ei vaikuttanut yhtaan hassumalta. Miks ihmiset osaa olla niin iloisia??!!Pedro, Luis, Hanna, Clara ja EduardoOswaldo ja Hanna bileissaMina ja Pedro bileissaHannat bileissa

Kaiken hauskan pitaa ilmeisesti loppua joskus, joten meillakin oli aika taas matkata takas Quitoon ja lentaa seukki paivana Peruun. Yllattaen se ei ollut niin yksinkertaista kuin olisi odottanut. Hanna oli kaynyt yhtena paivana Guayaquilissa hoitelemassa uusia lentolippuja ja paassyt siella moottoripyorapoliisin kyytiin ja ties mita mielenkiintoista heti kun en ollut mukana :) Anyways, lippujen piti olla viimeistaan ke-aamuna Quitossa mutta ei aivan. Lopulta meni taas uudet liput ostoon ja Hanna hyvin paljon koyhemmaksi. Valitkaa siis StaTravel muiden kuin e-lippujen ostoon, suosittelemme lampimasti!

Ja viela nakyma Quitosta.

Matka jatkuu!

Vahan viela Costa Ricaa, 22.2.2007

2007-02-22T16:24:00.000-08:00

Haikeutta laitella naita kuvia tanne...byhyy.

Meidan unelmahostelli Mal País- biitsilla
Ja itse rantaa..
Ja iltarantaa..

Reggae-pippaloissa israelilaisten ja ranskalaisen kans, jajajaMina syon vesimelonia.Ja palmuja, joita ketkaan muut ei oo koskaan nahneet.

Jalkeenjaaneita kuvia, 22.2.2007

2007-02-22T15:46:00.000-08:00

Tassa nyt muutama myohastynyt reissukuva!!

Kuubalaista markkinataloutta. "Tenemos y tendremos socialismo" :)

" Tu ejemplo vive"Me ja Panaman kanava

Panamapaivien luottoystavat Francisco ja Jaret. Ja tietty Hanna.Panama Cityn modernia loistoa taustalla.

Oltiin kiinalaisessa raflassa syomassa kun nama kerjalaislapset tuli pyytaan rahaa. Hyvantahdonlahettilaat antoi niille ruoan jamat. Ja voi sita iloa. Kamera kans oli kiva keksinto:) Manuelito, tytto ja Tutu.

Canopy-tour alussa!!Puun latvoissa. Oli kylla vahan pissat housussa.Arenal Volcano sinista taivasta vasten. Voi meita onnen pekkoja.Mina, han ja tulivuori

Kuumilta lahteilta. Ei valotus riittanyt kuvaamaan sita ihanuutta taustalla.

Costa Rica, Arenal Volcano 2 yota ja Mal Pais 4 yota

2007-02-11T10:11:00.000-08:00

Costa Ricaan saapuminen ei alkanut taysin hyvissa merkeissa. Venailtiin Arenalille vievaa bussia 3 tuntia yhden hotellin pihalla, josta ruotsalaissurffarit poimi meidat niiden hotellin altaalle. Ei siina mitaan, mut koska ei viitsitty kaivaa aurinkorasvoja parin tunnin takia esiin, niin nyt melkein viikon paasta siita mun kadet on kuplivan seksikkaat ja Hannalle laakari maarasi aurinkokiellon..

Paastiin perille Arenalille shufflella ihanien keski-ikaisten jenkkien kans, onneks oli iPod messissa. Perilla meilla olikin kunnon action-paiva, josta pari roposta sai kylla pulittaa. Aamulla mentiin Canopy-tourille, eli sademetsaan laskemaan vaijereilla. Se oli kylla ihan mielettoman siistia! Ainut vaan, etta koska allekirjoittaneella on hiukan korkeapaikankammoa, meinasi tulla vahan ahdistus odotella omaa vuoroa 50 metristen puiden latvoihin hinatuilla lavoilla. Mut selvisin kuin selvisinkin!

Iltapaivaohjelma koostui kavelyretkesta sademetsassa, josta paadyttiin katsomaan tulivuorta ja laavan purkautumista valoisalla ja pimealla. Meilla kavi tosi hyva tuuri, koska tahan aikaan vuodesta on harvinaista nahda vuorta kunnolla pilvilta, mutta saimme kirkkaan sinisen taivaan. Oli se kylla vaikuttava naky. Paivan kruunasi kuumat lahteet, jossa oli 25 tulivuoren lammittamaa allasta ja baareja. Luultiin olevamme paratiisissa. Niinkuin luullaan monessa muussakin paikassa.

Matka jatkui rannikolle. Nyt ymmarran miksi Costa Ricasta sanotaan, etta etaisyydet on lyhyet mutta matka paikasta paikkaan kestaa. Meidan 200 kilometrin taivallus kesti 11 tuntia sisaltaen 2 bussia, 2 taksia ja lautan. Logistiikan ammattilaisille tyonsarkaa..

Joka tapauksessa valittiin rantakohteeksi Mal Pais, Playa el Carmen ja Playa Santa Teresa kuultuamme tarinoita eri reissaajilta. Eika ihan huono valinta ollutkaan! Taas luullaan olevamme paratiisissa. Tassa kylassa ei oo muita kuin surffareita ja ihana hostellimme on rannalla. Suurin osa asuu taalla viikkoja tai kuukausia. Joka ilta eri rantabaarissa on bileet. Eilen liftattiin isolla porukalla reggaebileisiin ja on kylla niin leppoissa biletella sandaalit jalassa tahtitaivaan alla kun vieressa on meri ja palava kokko.

Ekana aamuna australialainen pro-surffari opetti Hanskia surffaamaan. Ihan hyvin sita pystyssa pysyi mutta vaatishan tuo aikamoista opettelua. Rankkaa hommaa joka tapauksessa! Pitaa ehka viela tanaan vuokrata lauta, huomenna kun maisemat jo vaihtuvat. Merivesi on tyyliin kuumaa ja lampotila muuten kai jotain 35 astetta joka paiva, eli ei taalla suuria jaksa suorittaa. Lahinna ollaan vaan nautittu ja otettu rennosti. Taalla hostellissa on kiva kokkailla, lipua riippumatossa tai jutustella jonkun kans. Ei haluttais lahtea yhtaan minnekkaan mutta ihan hyva, etta lennot on valmiiksi niin tuleepahan nahtya muitakin paikkoja.

Laitan kuvia jalkijunassa kun joskus paasis jonnekkin missa kone toimii. Seuraavaan!

Panama, Panama City, 2 yota

2007-02-11T09:56:00.000-08:00

Panama oli tosiaan ihan eri maata kuin Kuuba, niinkuin onkin. Keskustan pilvenpiirtajat versus markkina-alueet ja koyhyys antoi ihan mielenkiintoisen kuvan kaupungista. Aikaa oli tosiaan vahan, koska tehtiin vain pikainen valilasku sinne, mutta mielellaan oltais maata tutkailtu enemmankin. Tormattiin matkalla Panaman kanavalle pariin jenkkipoikaan, joiden kans sit hengailtiin Panamassa oloaika. Ehditiinkin nahda kaupungista kaikki olennainen kuten eri tyyliset kaupunginosa-alueet ja rantabulevardi seka yoelama. Panaman kanava nyt taytyi nahda kun sinne asti kerran mentiin. Kuitenkin se on aikoinaan kuten edelleenkin niin tarkea kaupankaynnin kannalta. Ihmiset oli aivan eri lailla avoimia siella verrattuna Kuubaan ja olokin jotenkin vapautuneempi. Ja kaikki oli aivan saalittavan halpaa.

Ilta bileteltiin jenkkien ja niiden hostelliporukoiden kans paikallisessa juottolassa. Puolet asiakkaista oli kolumbialaisia huoria. Rai rai. Suoraan lennolle ja paivaksi matkustamaan- olo oli jotain ihan muuta kuin rai rai.

Valokuvia tulee kun talta mantereelta loytyisi yksi taysin toimiva kone. Nyt on vasta neljas yritys jatkaa tata blogia, joten teksti riittakoon.

Kuuba, Havanna, 5 paivaa

2007-02-04T20:38:00.000-08:00

Kuuba oli just sita mita silta olisi odottanutkin, plus etta viela enemman sita klisheeta mita se on. Paikallista musiikkia ravintoloissa, sikareita, aurinkoa, isoja perseita ja amerikanrautoja. Oltiin aluksi aika hammentyineita saapuessamme sinne. Kaikki kadut on yolla pimeita ja koska talot ovat taysin ransistyneita, nayttaa paikka aika aavemaiselta. Lisaksi nain naisena oli hiukan epamiellyttavaa liikkua siella oisin, ei siksi etta se olisi vaarallinen, vaan siksi etta kaikki kadut ovat taynna aika kuumottavia huutelijoita ja tyyppeja, jotka lahtee kulkemaan rinnalle ja lassyttaan jotain.

Pariisin lentokentalla paastiin radiohaastatteluun.

No, alkuahdistuksen jalkeen alkoi kaikki vaikuttaa kivalta. Hotelli oli paikallisen pariskunnan koti ihan vanhan kaupungin sydamessa ja heilta saatiin aika hyvia vinkkeja, kuten varokaa paikallisia ja ne taatusti huijaa teita kaikessa, koska kaikilta puuttuu taalla niin paljon. Jostain syysta vaisto antoi meidan luottaa yhtiin paikallisiin reggaebandilaisiin, joihin tutustuttiin lounaalla ja ne sitten veikin meita bilettamaan ja nayttamaan vain kuubalaisten paikkoja. Ja tietenkin juomaan rommia kuuluisalle rantabulevardille, Maleconille. Ja hauskaa oli.

Johnny, Brian ja black guy

Rantabulevardi Malecon

Yhden paivan vaelluksen jalkeen vietettiin paivat laheisilla biitseilla uusien italialaisystavien kans. Ja voi sita autuutta kristallisen veden aarella. Monista oudoista asioista yksi oli se, etta kaikkialla oli poliiseja, jopa rannalla. Nama muusikkoystavamme kertoivat paljon juttuja siita kuinka asiat siella toimii, mm. etta ne joutuvat saman tien putkaan jos poliisit nakevat paikallisia turistien kanssa. Ja sama kuultiin muiltakin. Turistit ei siis saa nahda oikeeta elamaa siella ja muutenkaa tuoda uusia ajatuksia ja ties mita siihen sulkeutuneeseen maahan. Ja Hanskihan sattui vahingossa lausumaan Castron nimen julkisella paikalla ja se ei selvastikkaan ollut yhtaan hyvaksyttava teko..

I love my life-kellunta

Viikonloppuna kaytiin katsomassa kuubalainen cabaree ja vikana iltana eksyttiin ulkoilmadiscoon, joka oli pikku vuoren paalla jossain linnoituksessa. Oli kylla niin makea paikka tulennielijoineen ja nakoaloineen yli Havannan. Ja reggaeton soi, sama mika joka paikassa siella muuallakin. Ai niin, ja siella paikallisille on eri valuutta kuin turisteilla. Ja noin 10 kertaa halvemmat hinnat. Eli siina paikassa kylla riitti ihmettelemista. Loppujen lopuksi tosi hyva fiilis ja loistavia ihmisia, poislukien kaikki kaduilla hengaajat. Joita on paljon.

Cabaree nacional

Matka jatkui Panama Cityyn, joka on aika vastakohta Kuuballe. Tuntuu kuin olisi tullut johonkin modernisaation kehtoon, keskusta on taynna hienoja taloja ja pilvenpiirtajia, ja joka toisella autoilijalla on taalla kallis maasturi.

Katsellaan, jos vaikka saisin tanne viela jatkettua tarinaa matkan edetessa.