Viimeisia viedaan.. 5.7.2007

Aika on vierahtanyt ihan alytonta vauhtia ja vaikka kuinka yrittaa tyontaa ajatukset Suomeen palaamisesta pois, on pakko jo vahan alkaa henkisesti valmistautumaan ajatukseen joka ei niin kauheesti houkuttele..Mut minkas teet! Mutta mutta viela on kuukausi aikaa rillutella talla mantereella!

Viime aikoina on taas vaihteeksi ollut tenttikausi, joka vahan soi sosiaalista elamaa koska talla kertaa ihan oikeesti opiskelinkin. Tulokset on viela saamatta mutta jos hyva tuuri kay niin loppuaika on sitten Hanskin talvilomaa. Vaikka eipa tuo opiskelu nyt niin kauheesti ole tana aikana syonyt naista etteiko tata vois nimittaa puolen vuoden lomaksi muutenkin:)

Tata samaa menoa on harrastettu ku muinakin kuukausina, tosin nyt on tietty lista jo paassa asioista mita on viela tekematta ja paikkoja nakematta, joten yritan olla aktiivisempi naina loppuviikkoina!

Boca Jr voitti Copa Libertadorsien finaalin ja mina sain olla paikan paalla todistamassa eka eran voittoa "Bonboneralla" (stadionilla). Hauskaa tassa oli se, etta finaali oli Gremiota (Brasiliasta) vastaan, joka sattumoisin oli mun brassivuoden joukkue (ja Ronaldinhon kasvattiseura nain yleissivistyksena). Mina ja Franco ennen matsia

Osa meidan seurueesta stadionilla. Huomaa huput! Oltiin Gremiolaisten alapuolella katsomossa, ja alas tuli kusta ja sylkea ja raketteja. Hiukan yli ymmarryksen menee toi fanittajien meininki, mut kuuluu asiaan.

"Voitte matkia meita, mutta koskaan ette tuu olemaan yhta hyvia"

Jalkikateen sain tietaa, etta mun brassiperheen veli oli kans ollut taalla pelissa Gremion vareissa! Pelin jalkeen (turvatoimista huolimatta) Bocalaiset huligaanit oli hajottanu poliisirintaman jonka jalkeen kytat ei uskaltanu tehda enaa mitaan ja nain ollen Bocalaiset oli hajottanu brassien bussit ja ryostanyt kaiken mika irti lahti, eli myos vaatteet brassien paalta. Tallanen meininki siis taalla, siita huolimatta, etta voitettiin peli!

Tassa mina poseeraamassa ennen jotain lukuisista baari-illoista.

Meikalaisia Museum-baarissa. Taalla on sellaisia After-office- bileita (kuten tama) joihin porukka menee puku paalla toiden jalkeen juopotteleen ja syomaan ja bileet loppuu 2 maissa, jolloin meininki normaaliyokerhoissa alkaa. Tosin en kylla tykkaa naista pippaloista, koska porukka on vanhempaa ja jostain syysta tyyppia "blondi tuu tanne repien hiuksista".

Mina ja Diego sen kotona ennen Los Cafres reggaebandin keikkaa!Itse keikalta. Se jarkattiin vanhassa leffateatterissa, joten erilaiset puitteet noin konsertille.

Niin, ja viime viikonloppuna reissasin Etela-Brasiliaan verestamaan vanhoja muistoja. (Jos jollekkin on epaselvaa niin olin siella lukiovaihdossa 6 vuotta sitten). Mun 5 paivan fiilistelyloma lyhentyi kahteen paivaan kiitos brasilialaisen lentoyhtion GOLin. Alkaa siis kayttako sita jos tuutte tannepain! Piti tehda valilasku Sao Paulossa ja valiaikasen sumun ja resurssien puutteen takia mun valilasku pidentyi 30 tuntiseksi karsimykseksi. Onneks tutustuin keski-ikaisiin brassimiehiin, jotka otti mut vahan siipien suojaan ja kavi aina tappeleen meille ilmaset illalliset kentalla ja kaks yota hotelleissa. Vittumaisinta oli kuitenkin odotus.. "Tassa uusi lentolippu, lento on vahan myohassa".. Kuuden tunnin odottelun jalkeen lento perutaankin ja sama sykli alkoi alusta muutamaan kertaan. Jossain vaiheessa meinasi tulla "aiti auta mua"-olo kun lisaksi en saanut nostettua rahaa mistaan pankkiautomaateista.

Piti ottaa kuva muistoksi tasta Via Dolorosasta. Joka peruutuksen jalkeen uusi jonotus Check-inniin kerjaamaan uusia lippuja.

No lopulta paasin kuin paasinkin perille. Koska en saanut mun brassiperheeseen yhteytta etukateen niin elelin mun entisen luokkakaverin Milenan kotona. Ihana, kun koko perhe oli odottamassa mua ja halus kokata mulle kaikkea yms. Kiva olla prinsessa joskus:)

Tassa Milena ja mina paikallisella huoltoasemalla kaljalla. Siis ainut paikka mista sunnuntai-iltapaivana saa olutta. Ei siis yhtaan tylsa kylapahainen. En kylla tajua miten oon kestanyt vuoden siella aikoinaan.

Chimarrao (kuten mate taalla) ja Pinhao, paikallisia outouksia.Talta naytti mun entinen koti, vaikka asunto olikin muuttunut, mut muuten samaa.

Tosiaan, lopulta menin soittamaan entisen asuntoni ovisummerria ja kertomaan kuka olen. Janna fiilis kun perheen aiti tajusi, etta kyseessa olen mina ja alkoi huutaa Annaaahiiittaa! Jalleennakeminen oli ihana ja kaikki oli muuttunut.. Vanhemmat eronneet, yritys kaatunut, isa muuttanut jenkkeihin, tati kuollut ja siskolla silikoonirinnat. Joka tapauksessa rahaa tuntui edelleen olevan, tassa kahden hengen asuttamassa kampassa oli 4 kylpparia ja uima-allas.

Tassa mun brassiaiti ja veli. Tallaselta muutenkin porukka nayttaa E-Brasiliassa, jossa kaikki on saksalaisten tai italialaisten jalkelaisia.Milenan perhe ja mina

Nyt oon back ja yritan nauttia Buenos Airesin viimeisista anneista! Eilen tekemisen puutteesta johtuen otettiin eka vastaantuleva bussi ja ajettiin viimeiselle pysakille ja keksittiin tekemista siella. Ja hauskaa oli:) Eli elama ei oo kovin sivistavaa mut leppoisaa.

Ens viikolla alan hengaileen kaikissa puistoissa ja shoppaileen mun puutelistaa tyhjaksi. Lisaksi pitais saada itseni jollain konstilla bikinikuntoon, koska Barcelonan biitsit odottaa tulijaansa elokuussa! Alkoholi ja liian helppo kotiinkuletus pikaruokapaikoista jattaa jalkensa ihmisen ruumiiseen..

Nyt lahden ehka viimeista kertaa yliopistolle olemaan haikea, vaikkei itse opintoja ikava tulekkaan.

Hyvia kesasaita ja rantaviikonloppuja!!