Viimeisia viedaan.. 5.7.2007

Aika on vierahtanyt ihan alytonta vauhtia ja vaikka kuinka yrittaa tyontaa ajatukset Suomeen palaamisesta pois, on pakko jo vahan alkaa henkisesti valmistautumaan ajatukseen joka ei niin kauheesti houkuttele..Mut minkas teet! Mutta mutta viela on kuukausi aikaa rillutella talla mantereella!

Viime aikoina on taas vaihteeksi ollut tenttikausi, joka vahan soi sosiaalista elamaa koska talla kertaa ihan oikeesti opiskelinkin. Tulokset on viela saamatta mutta jos hyva tuuri kay niin loppuaika on sitten Hanskin talvilomaa. Vaikka eipa tuo opiskelu nyt niin kauheesti ole tana aikana syonyt naista etteiko tata vois nimittaa puolen vuoden lomaksi muutenkin:)

Tata samaa menoa on harrastettu ku muinakin kuukausina, tosin nyt on tietty lista jo paassa asioista mita on viela tekematta ja paikkoja nakematta, joten yritan olla aktiivisempi naina loppuviikkoina!

Boca Jr voitti Copa Libertadorsien finaalin ja mina sain olla paikan paalla todistamassa eka eran voittoa "Bonboneralla" (stadionilla). Hauskaa tassa oli se, etta finaali oli Gremiota (Brasiliasta) vastaan, joka sattumoisin oli mun brassivuoden joukkue (ja Ronaldinhon kasvattiseura nain yleissivistyksena). Mina ja Franco ennen matsia

Osa meidan seurueesta stadionilla. Huomaa huput! Oltiin Gremiolaisten alapuolella katsomossa, ja alas tuli kusta ja sylkea ja raketteja. Hiukan yli ymmarryksen menee toi fanittajien meininki, mut kuuluu asiaan.

"Voitte matkia meita, mutta koskaan ette tuu olemaan yhta hyvia"

Jalkikateen sain tietaa, etta mun brassiperheen veli oli kans ollut taalla pelissa Gremion vareissa! Pelin jalkeen (turvatoimista huolimatta) Bocalaiset huligaanit oli hajottanu poliisirintaman jonka jalkeen kytat ei uskaltanu tehda enaa mitaan ja nain ollen Bocalaiset oli hajottanu brassien bussit ja ryostanyt kaiken mika irti lahti, eli myos vaatteet brassien paalta. Tallanen meininki siis taalla, siita huolimatta, etta voitettiin peli!

Tassa mina poseeraamassa ennen jotain lukuisista baari-illoista.

Meikalaisia Museum-baarissa. Taalla on sellaisia After-office- bileita (kuten tama) joihin porukka menee puku paalla toiden jalkeen juopotteleen ja syomaan ja bileet loppuu 2 maissa, jolloin meininki normaaliyokerhoissa alkaa. Tosin en kylla tykkaa naista pippaloista, koska porukka on vanhempaa ja jostain syysta tyyppia "blondi tuu tanne repien hiuksista".

Mina ja Diego sen kotona ennen Los Cafres reggaebandin keikkaa!Itse keikalta. Se jarkattiin vanhassa leffateatterissa, joten erilaiset puitteet noin konsertille.

Niin, ja viime viikonloppuna reissasin Etela-Brasiliaan verestamaan vanhoja muistoja. (Jos jollekkin on epaselvaa niin olin siella lukiovaihdossa 6 vuotta sitten). Mun 5 paivan fiilistelyloma lyhentyi kahteen paivaan kiitos brasilialaisen lentoyhtion GOLin. Alkaa siis kayttako sita jos tuutte tannepain! Piti tehda valilasku Sao Paulossa ja valiaikasen sumun ja resurssien puutteen takia mun valilasku pidentyi 30 tuntiseksi karsimykseksi. Onneks tutustuin keski-ikaisiin brassimiehiin, jotka otti mut vahan siipien suojaan ja kavi aina tappeleen meille ilmaset illalliset kentalla ja kaks yota hotelleissa. Vittumaisinta oli kuitenkin odotus.. "Tassa uusi lentolippu, lento on vahan myohassa".. Kuuden tunnin odottelun jalkeen lento perutaankin ja sama sykli alkoi alusta muutamaan kertaan. Jossain vaiheessa meinasi tulla "aiti auta mua"-olo kun lisaksi en saanut nostettua rahaa mistaan pankkiautomaateista.

Piti ottaa kuva muistoksi tasta Via Dolorosasta. Joka peruutuksen jalkeen uusi jonotus Check-inniin kerjaamaan uusia lippuja.

No lopulta paasin kuin paasinkin perille. Koska en saanut mun brassiperheeseen yhteytta etukateen niin elelin mun entisen luokkakaverin Milenan kotona. Ihana, kun koko perhe oli odottamassa mua ja halus kokata mulle kaikkea yms. Kiva olla prinsessa joskus:)

Tassa Milena ja mina paikallisella huoltoasemalla kaljalla. Siis ainut paikka mista sunnuntai-iltapaivana saa olutta. Ei siis yhtaan tylsa kylapahainen. En kylla tajua miten oon kestanyt vuoden siella aikoinaan.

Chimarrao (kuten mate taalla) ja Pinhao, paikallisia outouksia.Talta naytti mun entinen koti, vaikka asunto olikin muuttunut, mut muuten samaa.

Tosiaan, lopulta menin soittamaan entisen asuntoni ovisummerria ja kertomaan kuka olen. Janna fiilis kun perheen aiti tajusi, etta kyseessa olen mina ja alkoi huutaa Annaaahiiittaa! Jalleennakeminen oli ihana ja kaikki oli muuttunut.. Vanhemmat eronneet, yritys kaatunut, isa muuttanut jenkkeihin, tati kuollut ja siskolla silikoonirinnat. Joka tapauksessa rahaa tuntui edelleen olevan, tassa kahden hengen asuttamassa kampassa oli 4 kylpparia ja uima-allas.

Tassa mun brassiaiti ja veli. Tallaselta muutenkin porukka nayttaa E-Brasiliassa, jossa kaikki on saksalaisten tai italialaisten jalkelaisia.Milenan perhe ja mina

Nyt oon back ja yritan nauttia Buenos Airesin viimeisista anneista! Eilen tekemisen puutteesta johtuen otettiin eka vastaantuleva bussi ja ajettiin viimeiselle pysakille ja keksittiin tekemista siella. Ja hauskaa oli:) Eli elama ei oo kovin sivistavaa mut leppoisaa.

Ens viikolla alan hengaileen kaikissa puistoissa ja shoppaileen mun puutelistaa tyhjaksi. Lisaksi pitais saada itseni jollain konstilla bikinikuntoon, koska Barcelonan biitsit odottaa tulijaansa elokuussa! Alkoholi ja liian helppo kotiinkuletus pikaruokapaikoista jattaa jalkensa ihmisen ruumiiseen..

Nyt lahden ehka viimeista kertaa yliopistolle olemaan haikea, vaikkei itse opintoja ikava tulekkaan.

Hyvia kesasaita ja rantaviikonloppuja!!

El Calafate ja Fiestaa Bairesissa, 11.6.07

Vihdoin taas elama on saanut pienta tapahtumanpoikasta aikaan tuon suvantovaiheen jalkeen. Ensinnakin loysin etsimani, suosikkibaarin tasta baariviidakosta! Taalla kun kaikki paikat on niin hienostelua ja paaasiassa elektronista musiikkia mutta nyt itseni nakoinen paikka on astunut elamaan, Niceto:) jejeje.

Okei, no oon ma muutakin tehnyt, kuten viikonloppureissun Patagoniaan ja tarkemmin El Calafateen eli Etela-Argentiinaan kamppiksen Annen kans. Paikka on 8000 asukkaan kylapahanen mutta siella sijatsee maailman kolmanneks suurin jaatikkoalue (Perito Moreno) heti Antarktiksen ja Gronlannin jalkeen. Joten kaytiin katsastaan paikka nyt ennen lumen tuloa kun siella viela voi tehda retkia. Pienta faktaa kiinnostuneille eli jaatikko on kooltaan 13 000 neliokilometria (enhan toki loyda nelionappainta tasta koneesta) ja omaa laatuuan siina mielessa etta se on vain reilut 100 metria merenpinnan ylapuolella joten ainut jaatikko joka on heti metsan vieressa. Muualla jaatikkoalueilla ei kai siis oo kasvillisuutta siina mielessa.

Tama nyt vaan pisti silmaan karttakirjassa, koska oon ihmetelly miks monet luulee etta rakas paakaupunkimme on Helsinski. Vatsaus loytyi. Loytyy myos Lathi.Venematkan jalkeen paastiin itse jaatikolle ihmetteleen. Se oli kylla uskomattoman nakoinen ja valkosininen koska jaan tiivistyessa sen vari muuttuu siniseksi. Tai jotain sellasta. Tasta alkoi minitrekking. Eka saatiin jaakengat jalkaan. Ja niissa oli pitoa.Mina vain.Koko paikka oli taynna tallaisia railoja ja muutamia jouduttiin ylittamaan. Noiden lahella kylla saa pakkokammon helposti aikaan ja jos haluaa. Ja lopuksi tarjolla oli viskia on the rocks! Mutta ihan luonnon jaalla hoystettyna.

Toiseksi paivaksi oli suunniteltu tekevamme risteily katsomaan korkeampia jaatikoita mutta kovan tuulen takia reissu peruutettiin. Piti keksia jotain muuta ja kun Anne sai tietaa, etta en oo koskaan ratsastanut, ei armoa annettu. Siina meni mun varma "En oo koskaan"-piste.

Hauskaa kuitenkin oli, etta ekalla kerralla paasi suoraan oikeaan luontoon ja hienoihin maisemiin! Ei turhia opetustunteja: Tassa on nama piuhat ja vetele niista ja huuda jos on ongelmia. Selva pyy.
No, enhan ma mitaan osannu, heiluin kuin joku satkynukke. Valilla vaan huusin, Anne muhun sattuu, pysahtykaa! Mut eipa tarvi enaa pelata noita elukoita ja viela joskus voi jatkaa tuota harrastusta.Kivat maisemat!!! Taman jarven rannalla nahtiin myos joukko flamencoja. Valitettavasti ne oli pienen suoalueen toisella puolella eika paasty lahelle kuvaamaan niita.

Taman reissun takia piti ihan kayda ostaan talvitakki, mutta kayttoa oli. Siella oli kylma ja ihan mieleton tuuli, joten vihdoin kun paastiin paakaupungin melusta pois rentoutuun, sai oisin kayttaa korvatulppia koska tuulen aani oli niin kova. Stressinsa joka paikassa siis. Mut teki hyvaa rentoutua ja olla vahan luonnon aaressa ja pois juhlista.

Ihan lopuksi maksettiin taysin ylihintaisesta 5 tahden kylpylasta, jotta saatiin maksimoitua rentoutus.Tassa odotellaan taksia hakemaan meita. Kiva matka kokonaisuudessaan!

Tulomatkalla vaihdettiin konetta Ushuaiassa. Ihan nyt vaan mainitakseni asian, koska se sijaitsee Tierra del Fuegolla ja on nain ollen maailman etelaisin kaupunki. Hassua sinansa ja kertoo Argentiinan koosta, etta Ushuaia sijaitsee lahempana Uutta Seelantia kuin Buenos Airesia.

Jotta terveellinen elamantyyli ei menis ihan liiallisuuksiin niin paatettiin pitaa pikku etkot viime viikonloppuna. Mutta koska jos me jotain osataan ni on tama yoelama ja saatiin aikaan parhaat kotibileet taman olon aikana. Bileisiin saapui arvion mukaan noin 70 tyyppia ja asunto oli erittain taynna. Jotta kaikki nyt ei menis taysin hyvin, tuli yks mun kaveri ryostetyksi meilla kotona ja yks tyyppi oksensi parvekkeelta toisen niskaan, yyyhh..

Tassa vasemmalla pojat on mun luokkakavereita. Lisaksi Julia hattu paassa ja jotain muita.

Ei mitaan hajua keita.

Kamppis Vladimir lammittelemassa jotain muikkeleita.Ja lopuksi baariin, jossa hukkasin kaikki muut paitsi Francon (kamppis).Seuraavana iltana jouduttiin meneen yhden paikallisen tyton naamiaissynttareille. Kivaa oli mutta voimat vahissa.

Mitapa muuta, ei kummosia. Yritetaan hyodyntaa viimeisia aikoja taalla ja liikkua mahdollisimman paljon muulloinkin kuin yoaikaan. On tullut tutustuttua taas uusiin ihmisiin ja pikku ihmissuhdevuoristoratoja esiintynyt. Ens viikolla alkaa taas tentit, joten saa taas tutustua kirjallisuuteen. Nyt vaan onneks tentit on enemman hajallaan eika samalla viikolla. Aikaa jaljella viela 1,5kk ja sina aikana pitais ainakin ehtia Brasiliaan verestamaan vanhoja muistoja ja mahdollisesti jotain muutakin. Saa nahda. Liian lyhyeen aikaan pitais nahda niin paljon, nyt kun kerta taalla ollaan. Toisaalta haluttaa olla vaan paikallaan ja nauttia elamasta tassa kaupungissa. Joka tapauksessa, tama 5 kuukauden vaihto on taysin liian lyhyt aika mihinkaan, mutta minkas teet kun vaihtoehtoja ei enaa anneta.

Suomessa ilmeisesti mielettoman kelit! Saastakaa vahan elokuullekin aurinkoa!!

Chau:)

Kun arki on saapunut kaupunkiin.. 21.5.2007

Reissun jalkeinen elama on mennyt kuin sumussa ja aika vaan vierahtaa aivan liian nopeeta. Palattiin reissusta tyontayteiseen arkeen. Kylla, jopa vaihto-oppilaan on valilla tehtava jotain jarkevaa, eli luettava tentteihin, erailla kun pitaa suorittaa koko sivuaine taalla. Jossa tosin jo epaonnistuin kun jatin yhden kurssin pois. En oo viela paattanyt onko oman vaihtoyliopiston tenttisysteemi hyva vai huono (ehka riippuu myos opintomenestyksesta..). Meilla pitaa tehda kaksi valitenttia ja jos molemmista saa yli 7 (asteikolla 0-10), ei tarvi osallistua lopputenttiin. Toisaalta alle 7 jommasta kummasta ja taytyy osallistua. Alle 4 jommasta kummasta ja pitaa vali- ja lopputentin lisaksi kayda valitenttiuusinnassa, jotta paasisi lopputenttiin. Et sellasta. Yhdesta sain 7 ja lopuista en viela tieda muuta kuin etta alle seiskaa on tulossa, toivotaan et proffat antais vahan saaliulkomaalaispisteita:)

Tenttiviikoilla oli kylassa myos chilelainen Javier, joka on mun Perussa tapaamani Horation veli. Nain taas uusi kiva tuttavuus. Joten kohteliaisuussyista oli pakko osallistua bilettelyyn myos tenttien aikana, jotten olisi huono emanta..

Bileet eraan vaihtarin luona, jonne raahasin Javierin mun deittina.

Samat pippalot. Julia, mina ja Fabian. Nicolas, mina ja Javier myohemmin illalla

Lisaksi tenttien aikana kaupunkiin saapui pari irkku-kaveria, joihin tutustuttiin eka Santiagossa ja uudestaan Mendozassa. Taas joutui selkaranka taipumaan.

Irlantlaisten kans ulkona: Peter, mina, Rob ja Facundo

Odotin tenttien jalkeista viikonloppua kuin kuuta nousevaa, jotta paasee taas hyvalla omalla tunnolla elamaan elamaa..mutta ehei. Vimppa tenttipaivana nousi kuume ja lisaksi mieleton alaselkakipu. Neljannen kuumepaivan kohdalla tajusin, et ehka tassa saattaa olla kyse muustakin kuin normikuumeesta. Sairaalassakaynnin jalkeen diagnoosi oli virtsaputkentulehdus ja korkeat tulehdusarvot munuaisissa ja 10 paivan antibioottikuuri. Nain paasin tutustumaan myos argentiinalaiseen terveydenhoitosysteemiin, joka toimi ihan yllattavan hyvin siita huolimatta, etta kayntikerran aikana jouduin jonottaan kaks kertaa laakarille ja kaks kertaa laboratorioon ja kaks kertaa tulostenhakupisteeseen. Mutta joka tapauksessa positiivinen kokemus sinansa, toisaalta se olikin saksalainen sairaala, kylla ne osaa.

Tassa nakyma mun huoneen ikkunasta. Tosi mielenkiintoista, kuten koko elama viime aikoina.

Ja tallaista nakyy meidan parvekkeelta.

Alkoi tosiaan viikon sohvallaolon jalkeen jo hiukan masentaan kun ei voinut oikeen olla sosiaalinen tai muutenkaan tehda mitaan. Nyt ainakin tiedan mita miltakin meidan 70:sta tv-kanavalta tulee mihinkin aikaa.

Tallainen kyltti meilla on ovessa. Koska siis kaikki kampasta tavattiin samaisessa hostellissa, Lime Housessa.
Ja tallasia kamppiksia mulla on. Franco ja Carmelo.
Ja uusi suosittu tuorejuusto!!!

Nyt olen taas vanha kunnon itseni vaikkakin edelleen laakityksessa. Tana viikonloppuna kylaan tuli Horatio, eli mun alkuperainen Chile-kamu. Lisaksi juhlittiin Facundon synttareita. Perushauskaa. Tosiaan mitaan erityista ei talla kertaa ole kerrottavana koska kaytannossa mulle ei oo tapahtunu yhtaan mitaan koska 3 viikkoa on mennyt lahinna kotona tentteihin lukiessa ja se jalkeen sairastaessa.

Horatio ja mina illallisella Viime perjantai-illalta, Quilmes-tytot
Facundo ja minun itseni ostama synttarikakku:) Nam, vain maito puuttuu.

Tulevana perjantaina on kansallinen arkipyha, jolloin oli tarkoitus matkustaa mutta kaikki lennot oli taynna, joten mun ja Annen tyttoreissu siirtyi sita seuraavaan viikonloppuun. Taalla on muuten valehtelematta joka toinen viikko jokin arkipyha. Mulle ne vaan yleensa sattuu eri paiville kuin luennot joten ei paljoa iloa. Mutta Suomessakin voitais alkaa vahan isanmaallisimmiksi ja juhlistaan enemman merkkipaivia, jotta saatais vastaavia vapaapaivia useammin.

Sunnuntai-iltapaivan viettoa Annen kans Plaza Francia-puistossa. Tanne ihmiset kokoontuu juomaan matea ja seurustelemaan. Lisaksi taalla harrastellaan erilaisia akrobatiajuttuja, capoeiraa ja bongorumpuja yms yms.

Plaza Francia

Huomenna taas kampaamoon, jee! Kampaamo on kans sellanen instituutio, mista voitais ottaa oppia, ainakin mun taalla kayttama. Ensiksi apupoika laittaa viitan, jonka jalkeen kampaaja pistaa varin paahan ja siirtyy seuraavan potilaan luo tekeen mita tekeekaan. Sitten voitkin ottaa manikyyrin tai pedikyyrin odotellessa, jonka jalkeen taas apupoika pesee hiukset ja siirtaa sut kampaajalle, joka viimeistelee homman. Nain hoidellaan kolme asiakasta tunnissa ja hinnat pysyy alhaalla. Vaikka tokihan tasta puuttuu parin tunnin laatuaika ja jutustelu henkilokohtaisen kampaajan kans. Ei silti sen arvoista.

Nain tein tikusta asiaa ja jatkan kirjoittelua sitten kun mulle oikeesti tapahtuu taas jotain.

Hauskaa kesalomaa kaikille! Ma tassa aloittelen vuoden toista talvea, on taa silti sen arvoista:)

30.4.2007

Ai niin..

HAUSKAA VAPPUA LINNUT! Ja kaikki muutkin:)
Muistakaa juoda ja muutenkin pitaa hauskaa!!! Viinaa voi olla ilman hauskaakin.

Santiago de Chile ja Mendoza, 1viikko

Hei taas!

Itsellani jai paasiaisloman matkustelut kayttamatta joten otin viime viikon omaa lomaa ja paatin lahtea katsastamaan Chile-kavereita, joihin tutustuttiin Hannan kaa Perussa. Samaan pakettiin paatin kayda myos Argentiinan puolella olevassa Mendozassa, joka on tunnettu viinikaupunki Andien kupeessa. Siella tuotetaan 70% taman maan viineista ja on muuten tosi kaunis paikka ja ymparistossa vois viettaa parikin viikkoa eika tekeminen loppuis kesken. Mm. Brad Pitt on viettanyt aikaansa siella 7 Years in Tibet-leffan luvauksissa. Joten kelpasi myos mulle.

Joka tapauksessa ajattelin reissata yksin ja katsoa milta se maistuis mutta pari paivaa ennen lahtoa yksi meidan kamppiksien kaveri Facundo paatti osallistua matkalle, joten lahdettiin sit kahdestaan taivaltaan. Oudosta nimestaan johtuen Facundo on meille tuttavallisemmin Fuck You.

Lennettiin Chileen muutaman tunnin odottelun jalkeen, koska just sina paivana lentohenkilokunta paatti alkaa lakkoon, mutta onneks saivat sen paatokseen saman paivan aikana. Santiagossa oli autolla vastassa Horatio joka luovutti meidat samana iltana toisen kaverin, Felipen huomaan. Ei oo eka kerta kun saa todeta, etta paikallisista kavereista on iloa. Eka iltana kaytiin syomassa pitkasta aikaa "Mariscoa" eli perus merenelavaruokaa, jota ei tasta lihamaasta oikein saa, ainakaan tuoreena tai edullisena. Tosin tuli myos todettua Chilen hintataso verrattuna Argentiinaan, kallista. En kylla tiedakaan miten voin enaa Suomessa ostaa edes ruokaa kaupasta taman halpuuselon jalkeen. Kuitenkin sitten jatkettiin Felipen kavereiden kans jonkun tyton synttaribileisiin ja kahteen yokerhoon. Saipahan vahan nahda kaupungin eri puolia pelkan keskustan lisaksi.

Kaks Felipen kaveria, Felipe, mina ja viela yks (ei nimia voi muistaa..)

Seuraava paiva menikin hyvin vasyneissa merkeissa ja saatiin jopa katsastettua Mercado Central, joka on kylla yhdenlainen ghetto, jossa myydan hedelmien lisaksi kaikennakoista varastettua romua yms yms. Ois siella ilmeisesti ollut myos parempi ravintolapuoli, mutta ei jaksettu kavella. Lisaksi kaytiin jopa yhdessa valokuvanayttelyssa, mut se siita korkeakulttuurista sille reissulle. Santiago oli jotenkin yllattava kaupunki. Odotin, etta se ois ollut modernimpi ja hienompi, koska onhan se kuitenkin Etela-Amerikan kehittyneimman maan paakaupunki. Siita huolimatta jostain syysta tuntui koko ajan kuin ois ollut Perussa. Oli hienoutta mutta myos yllattavan paljon kaikkea rumaa ihan keskustassa, olen siis entista tyytyvaisempi omaan vaihtopaikkavalintaan!Plaza de Armas, eli keskusaukio, jossa myos meidan hostelli oli.
Lauantai-illan illallinen, jonka tama ihana vaalea saksalainen havittajalentaja kustansi:)

Lauantaina pojat vaihtoi vahtivuoroja ja mentiin Horation kotiin ottaan pohjia kotoiseen tapaan ja muisteleen Perun kokemuksia. Sielta jatkettiin ihan loistavaan yokerhoon. Ja kaikki oli taas niin kivoja!
Horation kampilta sen kavereita ja minaJonka jalkeen yokerhossa, joka oli paras naiden kuukausien aikana kokemani!Horatio ja sen veli Javier, joka on parhaillaan mun kestitettavana Buenos Airesissa.Santa Lucia kukkulalta, josta nakee kaupungin yli. Ja taas kuvankaanto-ongelmia.Sunnuntain paivakavelyt, Horatio, sen kaveri, mina ja Facundo.

Oli edelleen kiva nahda poikia ja nehan paasyyna tahan reissuun olivatkin. Kuten pukeutumisesta huomaa, niin siella oli ihan sairaan kylma! Tai ehka liioiteltuna sairaan kylma, mutta kuten Facundo sanoo, etta ma oon surkein suomalainen ikina, koska on koko ajan umpijaadytyksessa kun vahankin ilmat viilenee. Eli tervetuloa Argentiinan talvi.. Nyt on jo huomattavasti viileampaa mutta tarkenee elaa.

Maanantaina jatkettiin Mendozaan bussilla 6h. Alkuperaissuunnitelma meni puihin, koska oli tarkoitus matkustaa yolla mutta raja-asema olikin suljettu joten hukattiin kaks paivaa matkustamiseen. Mita jai jaljelle oli yksi kokonainen vuorokausi ja pari puolikasta paivaa. Aktivoiduttiin siis parhaamme mukaan naiksi pariksi hetkeksi mita Mendozassa oli.

Mina viininmaistajana yhdella viinitehtaalla Mendozassa. Tassa kyseisessa tehtaassa tehdaan enaa viineja turisteille eika vientiin. Mutta siella oli kuitenki maailman suurin kaytossa oleva viinitynnyri, 75 000 litraa, jam.

Toisena paivana tehtiin kokopaiva-aktiviteettina rafting-trekking-rappel. Meidan suuret suunnitelmat laskuvarjohypyista ja muista meni myoskin piloille perkeleen rajasulun takia.
Mendozan ulkopuolelta Andien juurelta, aika kaunista:)Mina ja FuckYou valmistautumassa raftingiin

Ja sitten vedessa! Oli niin hauskaa, etta ois haluttanut tehda homma uusiksi! Vesi vaan oli niin kylmaa, etta paatinki sairastua heti tuon kokemuksen jalkeen.Tahan aikaan joki oli tosi matalalla, joten ei tarvinut pelata veneesta putoamista tai muuta. Kesalla kuulemma virta on 10-kertainen ja alkaa olemaan vaarallista vieda turisteja reitille. Vaikka eipa silti, edellisella viikolla joku astma-potilasmies oli tippunut veteen ja saanut kohtauksen ja kuollut. Onneks kuulin tuon vasta jalkikateen..Pikkuputous meidan trekking-reissultaNakymia vaellukseltaRappel - mina laskeutumassa koysilla vuoren seinamaa! Oli hauskaa ekan kerran jalkeen kun ei tarvinut enaa pelata vaan pomppia menemaan alaspain:)Mendozan suuren puiston portilta, jonne ehdittiin just ja just kavella viimeisena aamuna ja ottaa kuva todisteeksi, etta muka kaytiin siella. Ois ollut kaunis paikka hengailla siella oikeesti.

Illat lahinna vieteltiin syomalla hyvin ja jatkamalla juomista hostellilla erinaisten ihmisten kanssa. Pari paivaa meni siis ihan hujauksessa Mendozassa, mutta kannatti kayda!

Tulomatkalta rajan laheisyydesta. Arvatenkin oli kylma, mutta kivat maisemat katsella bussin ikkunasta.

Rajalla paastiinkin sitten aiheuttamaan hammennysta..Laukun tarkastuksessa oli bussissa kaksi ylimaaraista kassia ilman omistajaa. Lisaksi virkailijat tuli ilmottamaan kahdesta henkilosta, jotka ovat ilmoittautuneet Argentiinan tullille mutta eivat Chile tullille. Yks plus yks on kaksi salakuljettajaa, jotka ovat paenneet paikalta ja etsinta alkoi. Lopulta tulokset johtivat meihin ja hetken mietinnan jalkeen tosiaan oli unohdettu kayda Chilen tullin puolella. Hiukan havetti odotuttaa bussilastillista sen jalkeen kun kaikki oli jo varmoja siita mita on tapahtunut. Kassien kohtalo jai selvittamatta.

Matkattiin takas Chileen, jossa oli ainakin yksi erittain hyva asia: sushialennukset illallisaikaan:) Puoleen hintaa santsattiin niin paljon kun vaan jaksettiin ja aamulennolle ja kotiin. Kerrankin oli kiva palata lomalta "kotiin" jossa myos elama jatkuu. Talla viikolla alkaa valikokeet, joten lukemista riittaa. Sikspa istunkin nettikahvilassa tekemassa tata blogia..Kunnes palaan mun Relaciones Publicas-tylsyyden pariin.

Hannalle paljon terkkuja pojilta ja kaskivat sun lahettaa mesekutsun niille!