El Calafate ja Fiestaa Bairesissa, 11.6.07

Vihdoin taas elama on saanut pienta tapahtumanpoikasta aikaan tuon suvantovaiheen jalkeen. Ensinnakin loysin etsimani, suosikkibaarin tasta baariviidakosta! Taalla kun kaikki paikat on niin hienostelua ja paaasiassa elektronista musiikkia mutta nyt itseni nakoinen paikka on astunut elamaan, Niceto:) jejeje.

Okei, no oon ma muutakin tehnyt, kuten viikonloppureissun Patagoniaan ja tarkemmin El Calafateen eli Etela-Argentiinaan kamppiksen Annen kans. Paikka on 8000 asukkaan kylapahanen mutta siella sijatsee maailman kolmanneks suurin jaatikkoalue (Perito Moreno) heti Antarktiksen ja Gronlannin jalkeen. Joten kaytiin katsastaan paikka nyt ennen lumen tuloa kun siella viela voi tehda retkia. Pienta faktaa kiinnostuneille eli jaatikko on kooltaan 13 000 neliokilometria (enhan toki loyda nelionappainta tasta koneesta) ja omaa laatuuan siina mielessa etta se on vain reilut 100 metria merenpinnan ylapuolella joten ainut jaatikko joka on heti metsan vieressa. Muualla jaatikkoalueilla ei kai siis oo kasvillisuutta siina mielessa.

Tama nyt vaan pisti silmaan karttakirjassa, koska oon ihmetelly miks monet luulee etta rakas paakaupunkimme on Helsinski. Vatsaus loytyi. Loytyy myos Lathi.Venematkan jalkeen paastiin itse jaatikolle ihmetteleen. Se oli kylla uskomattoman nakoinen ja valkosininen koska jaan tiivistyessa sen vari muuttuu siniseksi. Tai jotain sellasta. Tasta alkoi minitrekking. Eka saatiin jaakengat jalkaan. Ja niissa oli pitoa.Mina vain.Koko paikka oli taynna tallaisia railoja ja muutamia jouduttiin ylittamaan. Noiden lahella kylla saa pakkokammon helposti aikaan ja jos haluaa. Ja lopuksi tarjolla oli viskia on the rocks! Mutta ihan luonnon jaalla hoystettyna.

Toiseksi paivaksi oli suunniteltu tekevamme risteily katsomaan korkeampia jaatikoita mutta kovan tuulen takia reissu peruutettiin. Piti keksia jotain muuta ja kun Anne sai tietaa, etta en oo koskaan ratsastanut, ei armoa annettu. Siina meni mun varma "En oo koskaan"-piste.

Hauskaa kuitenkin oli, etta ekalla kerralla paasi suoraan oikeaan luontoon ja hienoihin maisemiin! Ei turhia opetustunteja: Tassa on nama piuhat ja vetele niista ja huuda jos on ongelmia. Selva pyy.
No, enhan ma mitaan osannu, heiluin kuin joku satkynukke. Valilla vaan huusin, Anne muhun sattuu, pysahtykaa! Mut eipa tarvi enaa pelata noita elukoita ja viela joskus voi jatkaa tuota harrastusta.Kivat maisemat!!! Taman jarven rannalla nahtiin myos joukko flamencoja. Valitettavasti ne oli pienen suoalueen toisella puolella eika paasty lahelle kuvaamaan niita.

Taman reissun takia piti ihan kayda ostaan talvitakki, mutta kayttoa oli. Siella oli kylma ja ihan mieleton tuuli, joten vihdoin kun paastiin paakaupungin melusta pois rentoutuun, sai oisin kayttaa korvatulppia koska tuulen aani oli niin kova. Stressinsa joka paikassa siis. Mut teki hyvaa rentoutua ja olla vahan luonnon aaressa ja pois juhlista.

Ihan lopuksi maksettiin taysin ylihintaisesta 5 tahden kylpylasta, jotta saatiin maksimoitua rentoutus.Tassa odotellaan taksia hakemaan meita. Kiva matka kokonaisuudessaan!

Tulomatkalla vaihdettiin konetta Ushuaiassa. Ihan nyt vaan mainitakseni asian, koska se sijaitsee Tierra del Fuegolla ja on nain ollen maailman etelaisin kaupunki. Hassua sinansa ja kertoo Argentiinan koosta, etta Ushuaia sijaitsee lahempana Uutta Seelantia kuin Buenos Airesia.

Jotta terveellinen elamantyyli ei menis ihan liiallisuuksiin niin paatettiin pitaa pikku etkot viime viikonloppuna. Mutta koska jos me jotain osataan ni on tama yoelama ja saatiin aikaan parhaat kotibileet taman olon aikana. Bileisiin saapui arvion mukaan noin 70 tyyppia ja asunto oli erittain taynna. Jotta kaikki nyt ei menis taysin hyvin, tuli yks mun kaveri ryostetyksi meilla kotona ja yks tyyppi oksensi parvekkeelta toisen niskaan, yyyhh..

Tassa vasemmalla pojat on mun luokkakavereita. Lisaksi Julia hattu paassa ja jotain muita.

Ei mitaan hajua keita.

Kamppis Vladimir lammittelemassa jotain muikkeleita.Ja lopuksi baariin, jossa hukkasin kaikki muut paitsi Francon (kamppis).Seuraavana iltana jouduttiin meneen yhden paikallisen tyton naamiaissynttareille. Kivaa oli mutta voimat vahissa.

Mitapa muuta, ei kummosia. Yritetaan hyodyntaa viimeisia aikoja taalla ja liikkua mahdollisimman paljon muulloinkin kuin yoaikaan. On tullut tutustuttua taas uusiin ihmisiin ja pikku ihmissuhdevuoristoratoja esiintynyt. Ens viikolla alkaa taas tentit, joten saa taas tutustua kirjallisuuteen. Nyt vaan onneks tentit on enemman hajallaan eika samalla viikolla. Aikaa jaljella viela 1,5kk ja sina aikana pitais ainakin ehtia Brasiliaan verestamaan vanhoja muistoja ja mahdollisesti jotain muutakin. Saa nahda. Liian lyhyeen aikaan pitais nahda niin paljon, nyt kun kerta taalla ollaan. Toisaalta haluttaa olla vaan paikallaan ja nauttia elamasta tassa kaupungissa. Joka tapauksessa, tama 5 kuukauden vaihto on taysin liian lyhyt aika mihinkaan, mutta minkas teet kun vaihtoehtoja ei enaa anneta.

Suomessa ilmeisesti mielettoman kelit! Saastakaa vahan elokuullekin aurinkoa!!

Chau:)