Kun arki on saapunut kaupunkiin.. 21.5.2007

Reissun jalkeinen elama on mennyt kuin sumussa ja aika vaan vierahtaa aivan liian nopeeta. Palattiin reissusta tyontayteiseen arkeen. Kylla, jopa vaihto-oppilaan on valilla tehtava jotain jarkevaa, eli luettava tentteihin, erailla kun pitaa suorittaa koko sivuaine taalla. Jossa tosin jo epaonnistuin kun jatin yhden kurssin pois. En oo viela paattanyt onko oman vaihtoyliopiston tenttisysteemi hyva vai huono (ehka riippuu myos opintomenestyksesta..). Meilla pitaa tehda kaksi valitenttia ja jos molemmista saa yli 7 (asteikolla 0-10), ei tarvi osallistua lopputenttiin. Toisaalta alle 7 jommasta kummasta ja taytyy osallistua. Alle 4 jommasta kummasta ja pitaa vali- ja lopputentin lisaksi kayda valitenttiuusinnassa, jotta paasisi lopputenttiin. Et sellasta. Yhdesta sain 7 ja lopuista en viela tieda muuta kuin etta alle seiskaa on tulossa, toivotaan et proffat antais vahan saaliulkomaalaispisteita:)

Tenttiviikoilla oli kylassa myos chilelainen Javier, joka on mun Perussa tapaamani Horation veli. Nain taas uusi kiva tuttavuus. Joten kohteliaisuussyista oli pakko osallistua bilettelyyn myos tenttien aikana, jotten olisi huono emanta..

Bileet eraan vaihtarin luona, jonne raahasin Javierin mun deittina.

Samat pippalot. Julia, mina ja Fabian. Nicolas, mina ja Javier myohemmin illalla

Lisaksi tenttien aikana kaupunkiin saapui pari irkku-kaveria, joihin tutustuttiin eka Santiagossa ja uudestaan Mendozassa. Taas joutui selkaranka taipumaan.

Irlantlaisten kans ulkona: Peter, mina, Rob ja Facundo

Odotin tenttien jalkeista viikonloppua kuin kuuta nousevaa, jotta paasee taas hyvalla omalla tunnolla elamaan elamaa..mutta ehei. Vimppa tenttipaivana nousi kuume ja lisaksi mieleton alaselkakipu. Neljannen kuumepaivan kohdalla tajusin, et ehka tassa saattaa olla kyse muustakin kuin normikuumeesta. Sairaalassakaynnin jalkeen diagnoosi oli virtsaputkentulehdus ja korkeat tulehdusarvot munuaisissa ja 10 paivan antibioottikuuri. Nain paasin tutustumaan myos argentiinalaiseen terveydenhoitosysteemiin, joka toimi ihan yllattavan hyvin siita huolimatta, etta kayntikerran aikana jouduin jonottaan kaks kertaa laakarille ja kaks kertaa laboratorioon ja kaks kertaa tulostenhakupisteeseen. Mutta joka tapauksessa positiivinen kokemus sinansa, toisaalta se olikin saksalainen sairaala, kylla ne osaa.

Tassa nakyma mun huoneen ikkunasta. Tosi mielenkiintoista, kuten koko elama viime aikoina.

Ja tallaista nakyy meidan parvekkeelta.

Alkoi tosiaan viikon sohvallaolon jalkeen jo hiukan masentaan kun ei voinut oikeen olla sosiaalinen tai muutenkaan tehda mitaan. Nyt ainakin tiedan mita miltakin meidan 70:sta tv-kanavalta tulee mihinkin aikaa.

Tallainen kyltti meilla on ovessa. Koska siis kaikki kampasta tavattiin samaisessa hostellissa, Lime Housessa.
Ja tallasia kamppiksia mulla on. Franco ja Carmelo.
Ja uusi suosittu tuorejuusto!!!

Nyt olen taas vanha kunnon itseni vaikkakin edelleen laakityksessa. Tana viikonloppuna kylaan tuli Horatio, eli mun alkuperainen Chile-kamu. Lisaksi juhlittiin Facundon synttareita. Perushauskaa. Tosiaan mitaan erityista ei talla kertaa ole kerrottavana koska kaytannossa mulle ei oo tapahtunu yhtaan mitaan koska 3 viikkoa on mennyt lahinna kotona tentteihin lukiessa ja se jalkeen sairastaessa.

Horatio ja mina illallisella Viime perjantai-illalta, Quilmes-tytot
Facundo ja minun itseni ostama synttarikakku:) Nam, vain maito puuttuu.

Tulevana perjantaina on kansallinen arkipyha, jolloin oli tarkoitus matkustaa mutta kaikki lennot oli taynna, joten mun ja Annen tyttoreissu siirtyi sita seuraavaan viikonloppuun. Taalla on muuten valehtelematta joka toinen viikko jokin arkipyha. Mulle ne vaan yleensa sattuu eri paiville kuin luennot joten ei paljoa iloa. Mutta Suomessakin voitais alkaa vahan isanmaallisimmiksi ja juhlistaan enemman merkkipaivia, jotta saatais vastaavia vapaapaivia useammin.

Sunnuntai-iltapaivan viettoa Annen kans Plaza Francia-puistossa. Tanne ihmiset kokoontuu juomaan matea ja seurustelemaan. Lisaksi taalla harrastellaan erilaisia akrobatiajuttuja, capoeiraa ja bongorumpuja yms yms.

Plaza Francia

Huomenna taas kampaamoon, jee! Kampaamo on kans sellanen instituutio, mista voitais ottaa oppia, ainakin mun taalla kayttama. Ensiksi apupoika laittaa viitan, jonka jalkeen kampaaja pistaa varin paahan ja siirtyy seuraavan potilaan luo tekeen mita tekeekaan. Sitten voitkin ottaa manikyyrin tai pedikyyrin odotellessa, jonka jalkeen taas apupoika pesee hiukset ja siirtaa sut kampaajalle, joka viimeistelee homman. Nain hoidellaan kolme asiakasta tunnissa ja hinnat pysyy alhaalla. Vaikka tokihan tasta puuttuu parin tunnin laatuaika ja jutustelu henkilokohtaisen kampaajan kans. Ei silti sen arvoista.

Nain tein tikusta asiaa ja jatkan kirjoittelua sitten kun mulle oikeesti tapahtuu taas jotain.

Hauskaa kesalomaa kaikille! Ma tassa aloittelen vuoden toista talvea, on taa silti sen arvoista:)