Buenos Aires 14.3.2007

Ei meinaa jaksaa enaa kirjoittaa.. Mun saapuminen kaupunkiin oli hupaisa. Tulin keskella yota ja otin taksin kentalta keskustaan. Moottoritiella autosta loppui kuitenkin kaasu, joten kuski tyonsi ja mina nautin "vauhdista". Hostellissa loppupeleissa vierahti melkein kaksi viikkoa, mutta se oli sitakin hauskempaa. Kiitos Simolle hostellivinkista! Loistavaa jengia ja hyvia bileita, tosin jonkun paivan jalkeen meinasi alkaa kunto loppumaan joka iltaisten rientojen jalkeen ja hostellissaelo kyllastyttaan. Kuitenkin jo mun saapuessa aamuyosta hostelliin, tapasin kolme poikaa, joiden kans sovittiin etsivamme kamppaa yhdessa. Ja nain tehtiinkin. Loppupeleissa kuitenkin tehtiin vaihtari, etta otettiinkin mun uusi saksalaiskaveri Anne yhden pojan tilalle. Nyt siis olemme mina, meksikolainen Franco, Panamalainen Vladimir ja saksalainen Anne. Kaikki opiskellaan taalla, Anne jo tokaa puolvuotista ja me muut aloitettiin nyt mutta eri kouluissa.Keskella Vladimir ja oikella Franco.


Anne ja Federico. Fede jarkkaa yliopistolta vaihtareille kaikennakoista ohjelmaa. Itse yleensa otan osaa vaan bileisiin, koska muu aktivitetti on turistihinnoissa. Eli ei sovellu mun budjetille.

Asunnon etsintaan meni puoltoista viikkoa ja jossain vaiheessa meinasi jo lahtea hermot. Nyt kuitenkin asutaan aika hyvalla aluella suht lahella kaikkia tarkeita paikkoja, Barrio Nortessa. Pojat joutuu jakamaan yhden huoneen, kiitos mun hyvien neuvottelutaitojen. No joka tapauksessa, asuntoporukka on ihan loistava!

Buenos Aires stadionilta katsottuna.
Mina ja Franco Boca Juniorsin matsissa, vastassa San Lorenzo. Loistava tunnelma niinkuin peleissa aina. Oli vahan huikeeta kun ylakatsomo, jossa oltiin heilui taysin ihmisten huutaessa ja hyppiessa. Paattelin ettei se valttamatta silti putoa.

Mina, Anne ja Carina syomassa sushia, joka on mun jokaviikkoinen valttamattomyys taalla.

Koulu alkoi viikko sitten ja ma oon edelleenkin niin kuin joku paaton kana yliopistolla. Oon niin pihalla kaikesta ja yritan vaihdella kursseja yms yms ja tormaan jatkuviin vaikeuksiin. Mutta eikohan taa hullunmylly pian rauhoitu. Edelleen jaksan olla kiitollinen (eli katkera) kauppiksen tutkintouudistukselle, jonka ansiosta saan opiskella 30 opintopistetta taalla. Siis ei kukaan muu vaihtari joudu tallaisen vaaryyden kohteeksi.

Mina ja muita kavereita ilmaiskonsertissa.

Tama vahainen aika on mennyt tosi nopeaa. On tullut aika paljon katsastettua kaupungin yoelamaa. Viime viikonloppuna oli South American Music Conference. Eli suuri elektronisen musiikin festari taalla ja aika loistavat bileet! Lauantaina ilmaiskonsertti puistossa ja sunnuntaina kirpparilta toiselle shoppaileen ja illalla yhteen puistoon juomaan matea (paikallinen teentapainen juoma) ja katsomaan erilaisten artistien ja hippien menoa. Ihanan leppoisaa ja sellasta meininkia mista ite tykkaa ja mita talta paikalta odottikin. Tekeminen ei siis lopu koskaan kesken ja tahan asti on hyvin ollut seuraakin eli ei ole tarvinut karsia mistaan yksinaisyyshetkista. Paikallisia toistaseksi sisaltyy vahemman omaan kaveriotantaan, mutta kylla niihinkin on jo nyt alkanut tutustua koululla. Mutta kuten paakaupungin ihmiset aina, ovat nama porteñotkin melko ylpeata ja hiukan viileaa porukkaa noin yleisesti. Vaikkakin ihania sitten kun niihin tutustuu. En oo oikein jaksanut ottaa valokuvia mutta ehka viela jaksan aloittaa turisteilun uudestaan. Huomenna lahden rannalle yhden Julian ja kai Francon kans. Kai siksi ettei oikein koskaan jaksa luottaa 100% mihinkaan lattareiden kans tekemiin suunnitelmiin.

Lahden nyt nukkumaan ja jatkan taas elamani teosta kun vaan suinkin kykenen. Kaikkea hyvaa sinne pain!! Niin ja jottei jatkuva soittelu loppuisi, uusi numero on: 0054911 68640520.

Peru, Cuzco ja Machu Picchu, 1 viikko 14.3.2007

Tuntuu niin hassulta alkaa lisailemaan tassa vaiheessa viela juttua reissusta koska se tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta jo nyt.. Joka tapauksessa Peruun saapuminen oli aika tuskaa kaiken sen lammon ja biitseilyn jalkeen. Siella kun oli sadekausi meneillaan ja aika hemmetin kylma. Onneks Cuzco oli taynna samoja romuja myyvia toreja, joten paastiin shoppaileemaan lapasia ja villasukkia, jotka tosissaan paasi kayttoon. Ja aika paljon muutakin kraasaa, joiden hinnat ei kylla paata huimanneet.Tassa viela tyylinaytteet Quitosta paivantasaajan paalta. Vaikka oikea linja tietysti kulkeekin jossain vahan kauempana. Mutta pitihan se turistina nahda tamakin.Ja reissun motto kokonaisuudessaan. Onhan niin tosi paljon omia saastoja tassa hommassa mukana...
Tassa esimerkkia siita kuinka kylma voi baarissa olla!

Cuzcon keskustaa. Eli kirkko, johon ei jaksettu menna sisalle. Jossain menee meidankin turistisuuden raja.
Katu yolla.

Hanna paasi taas karsimaan vastoinkaymisista, koska korkeus oli vahan liikaa ja nain ollen ei paljon kokalehdet (ei huumetta) tai -mate auttanut kuin hetkellisesti pahaan oloon. Mutta hyvin tsempattiin siita huolimatta. Inca trail jai suorittamatta myoskin sadekauden takia, joten tyydyttiin junaan, jolla paastiin Aquas Calientekseen, kylaan Machu Picchun kupeessa. Eka paivana lahdettiin muka ihan mielissaan kuumille lahteille, mika oli niin pettymys. Vetta satoi ja altaat haisivat ja nayttivat kuselta. Mutta jotain hyvaa siinakin: tutustuttiin kahteen chilelaiseen poikaan, joiden kans vieteltiinkin monta paivaa Aquas Calienteksessa seka Cuzcossa. Toka paivana sitten mentiin itse Mahcu Picchulle, joka ei ihan turhaan ole ehdolla yhdeksi maailman ihmeeksi. Kylla se oli nakemisen arvoinen paikka tarinoineen, joita oppaat selittivat. Lisaksi Hanski paasi taas uhmaamaan omaa korkeanpaikankammoa kiipeamalla viereiselle vuorelle. Miks ma en osaa kaantaa naita kuvia.. Mina kavelemassa junaraiteilla Aquas Calienteksessa.

Mina olen tassa.

Ja sitten me kaksi.

Yritin silittaa kaveria.
Hanna Machu Picchun viereisella vuorella. Mulla oli vahan psyykkisia vaikeuksia menna noin reunalle korkeuksissa. Alhaalla itse Mahcu Picchu.
Aquas calientes.

Opetettiin Helan Gardia (miten se nyt kirjotettiinkin..) chilelaisille!

Me ja chilelaiset. Mutta koska en enaa muista toisen nimea niin en edes yrita. Oon huomannut etta mulla on huomattava nimienmuistamisongelma taalla.

Mitahan muuta me hommattiin. Niin, seuraavana paivana lahdettiin taivaltamaan vesiputouksille. Se koko paiva oli omassa surkuhupaisuudessaan aivan loistava:) Kaveltiin vesisateessa tunti yhteen suuntaan junaraiteita, Hanna oksentaa ja mua muuten vaan huippaa. Lopulta kun paastiin itse ns. vesiputouksille niin tajuttiin miksei sita sen kummemmin mainosteta missaan: koska se oli niin turha ja pieni! Kuitenkin oli siistia kavella sinne sademetsan lapi. Tulomatkalla kun molemmat oli jo taysin uupuneita, oltiin tunnelissa kun kuultiin junan tulevan. Lahdettiin juoksemaan sen mita pystyttiin mutta koska ei ehditty loppuun asti, paastiin halailemaan seinia, jotta juna mahtuu menemaan vieresta. Ei voinut muuta kuin nauraa sen jalkeen, mutta jos tunneli ois ollut vahan kapeampi niin huh huh.

Surkeilta "vesiputouksilta"

Kurkataan.

Palattiin takaisin Cuzcoon pariksi yoksi. Eipa enaa jaksettu mitaan muuta kuin nauttia viimeisista yhteisista lomapaivista shoppailemalla ja syomalla hyvin ja muistettiin myos juoda hyvin. Kaupungin baareista tuli mieleen Barcelonan turistijuottolat, jossa eka drinkki aina ilmainen. Kierrettiin baarista toiseen juomassa ilmaiset pois ja hauskaa oli :)Vika baari-ilta chilelaisten ja argentiinalaisen kans!Hyvantahdonlahettilaat taas liikkeella.

Vimppa paiva vietettiin Limassa nauttimalla uudestaan lammosta. Kaytiin ottaan pari pakollista kuvaa keskustasta ja jatkettiin Miraflorekseen (vai olikohan se sen nimi, no kuiteskin). Siella ei ollut niin kuumottavaa ja sai olla rauhassa. Joten kaytiin polttamassa itsemme viimeisen kerran rannalla ja nautittiin viimeinen ehtoollinen:)

Kiitos Hannalle ihanasta matkaseurasta! Seuraavaa odotellessa.

P.S. Reissun mediasaldo= 2 lehtikuvaa, yks radiohaastattelu ja yksi tv-esiintyminen. Kannattaa olla blodi, vaikka feikki.