Quito, Guayaquil ja Montanita. Ecuador, 7 paivaa.

Ecuador oli sitten taas reissuna varsin mielenkiintoinen. Alku lahti hyvin kayntiin kun neiti Varton lentoliput oli kadonneet Costa Ricassa ja Hanna paasi puoli vuorokautta myohemmin perille. Uusilla ostetuilla lipuilla tietenkin. Pienta lovea budjettiin.. Matkattiin bussilla Quitosta Guayaquiliin ja tama pelatty kuoleman kyyti ei sitten ollutkaan niin paha, sattui rauhallinen kuski. Parempi silti oli olla katselematta vuorenrinteilta alas. Aika kului laskemalla ristinmerkkeja tienposkessa.

Keskella ei mitaan.

Yksi yo vierahti Guayaquilissa, josta matkattiin biitsille Montanitaan.

Ja siina se sitten taas oli:)

Me ja suomalais-ecuadorilainen Juha, jonka kans tuli hengailtua.

Taysin tietamattomana maailmanmenosta saavuttiin rannalle paiva ennen karnevaalien alkua!!!Rai. Bileet kesti sitten 3 paivaa ja yota yhteen menoon. Aika hullua menoa ja liikaakin jengia mutta tulipahan nahtya Ecuadorilaiset karnevaalit. Montanita muuten oli tosi kiva paikka ravintoloineen ja baareineen ja ei taas kestanyt kun paiva, jonka jalkeen sai tormailla tuttuihin kaduilla ja missa vaan! Ihmiset siina maassa oli ihmeellisen ystavallisia ja ihania. Eika muutenkaan kaupungit tuntuneet niin ghettoilta kun odotukset oli. Oli taas onni matkassa, etta saatiin ylipaatansa mitaan majoituspaikkaa siina ajankohdassa mutta taas oli aivan loistava rantahotelli. Mita nyt sielta yleensa puuttui sahko ja vesi ja omistaja oli yhdenlainen piripaa. Monet on reissun aikana ihmetelleet miten meita ei ole viela ryostetty. kop kop. Luultiin jo hetken koittaneen kun hotellihuoneen ovi oli yolla rikottu ja lukko lattialla. Kavikin ilmi, etta meidan Walesilaiset kamppikset oli jostain tuntemattomasta syysta paattaneet tulla sisaan potkaisemalla oven paskaksi. Onhan se hauskempaa kuin kayttaa avainta. No, oikeuden nimissa me jouduttiin sitten Hannan kaa maksamaan puolet lukosta..Koska olihan se "tavallaan" meidan vastuulla.Sain apua ihon irroittamiseen kolumbialaiselta Edilta. On tultu siihen tulokseen, etta se on kylla mukaansa tempaavaa puuhaa kun sen kerran aloittaa.Suokkarikuva.

Ostereita darrapalaksi aamulla. Cheviche de ostras.Paikallinen kaikkien ADHD-kaveri!Paikalliset hipit ja HannaHotellin "takapihalta"

Niin, no sitten meni taas entista hauskemmaksi kun mun Espanjan tuttavuus Pedro saapui kotimaahansa ja yllattaen niiden ranta-asunto oli viereisella biitsilla:) Siina hengailtiin muutama vimppa paiva yhdessa biitsilla ja illalla ulkoilemassa. Tuli siitakin sitten uusi ihana tuttavuus. Vimppa paivana paastiin sen perheen ja naapureiden kans synttari-illalliselle niiden talolle. Ruoka oli mahtavaa ja muutenkin siisti nahda paikallisen ylaluokan perheen elamaa, joka ei vaikuttanut yhtaan hassumalta. Miks ihmiset osaa olla niin iloisia??!!Pedro, Luis, Hanna, Clara ja EduardoOswaldo ja Hanna bileissaMina ja Pedro bileissaHannat bileissa

Kaiken hauskan pitaa ilmeisesti loppua joskus, joten meillakin oli aika taas matkata takas Quitoon ja lentaa seukki paivana Peruun. Yllattaen se ei ollut niin yksinkertaista kuin olisi odottanut. Hanna oli kaynyt yhtena paivana Guayaquilissa hoitelemassa uusia lentolippuja ja paassyt siella moottoripyorapoliisin kyytiin ja ties mita mielenkiintoista heti kun en ollut mukana :) Anyways, lippujen piti olla viimeistaan ke-aamuna Quitossa mutta ei aivan. Lopulta meni taas uudet liput ostoon ja Hanna hyvin paljon koyhemmaksi. Valitkaa siis StaTravel muiden kuin e-lippujen ostoon, suosittelemme lampimasti!

Ja viela nakyma Quitosta.

Matka jatkuu!

Vahan viela Costa Ricaa, 22.2.2007

Haikeutta laitella naita kuvia tanne...byhyy.

Meidan unelmahostelli Mal País- biitsilla
Ja itse rantaa..
Ja iltarantaa..

Reggae-pippaloissa israelilaisten ja ranskalaisen kans, jajajaMina syon vesimelonia.Ja palmuja, joita ketkaan muut ei oo koskaan nahneet.

Jalkeenjaaneita kuvia, 22.2.2007

Tassa nyt muutama myohastynyt reissukuva!!

Kuubalaista markkinataloutta. "Tenemos y tendremos socialismo" :)

" Tu ejemplo vive"Me ja Panaman kanava

Panamapaivien luottoystavat Francisco ja Jaret. Ja tietty Hanna.Panama Cityn modernia loistoa taustalla.

Oltiin kiinalaisessa raflassa syomassa kun nama kerjalaislapset tuli pyytaan rahaa. Hyvantahdonlahettilaat antoi niille ruoan jamat. Ja voi sita iloa. Kamera kans oli kiva keksinto:) Manuelito, tytto ja Tutu.

Canopy-tour alussa!!Puun latvoissa. Oli kylla vahan pissat housussa.Arenal Volcano sinista taivasta vasten. Voi meita onnen pekkoja.Mina, han ja tulivuori

Kuumilta lahteilta. Ei valotus riittanyt kuvaamaan sita ihanuutta taustalla.

Costa Rica, Arenal Volcano 2 yota ja Mal Pais 4 yota

Costa Ricaan saapuminen ei alkanut taysin hyvissa merkeissa. Venailtiin Arenalille vievaa bussia 3 tuntia yhden hotellin pihalla, josta ruotsalaissurffarit poimi meidat niiden hotellin altaalle. Ei siina mitaan, mut koska ei viitsitty kaivaa aurinkorasvoja parin tunnin takia esiin, niin nyt melkein viikon paasta siita mun kadet on kuplivan seksikkaat ja Hannalle laakari maarasi aurinkokiellon..

Paastiin perille Arenalille shufflella ihanien keski-ikaisten jenkkien kans, onneks oli iPod messissa. Perilla meilla olikin kunnon action-paiva, josta pari roposta sai kylla pulittaa. Aamulla mentiin Canopy-tourille, eli sademetsaan laskemaan vaijereilla. Se oli kylla ihan mielettoman siistia! Ainut vaan, etta koska allekirjoittaneella on hiukan korkeapaikankammoa, meinasi tulla vahan ahdistus odotella omaa vuoroa 50 metristen puiden latvoihin hinatuilla lavoilla. Mut selvisin kuin selvisinkin!

Iltapaivaohjelma koostui kavelyretkesta sademetsassa, josta paadyttiin katsomaan tulivuorta ja laavan purkautumista valoisalla ja pimealla. Meilla kavi tosi hyva tuuri, koska tahan aikaan vuodesta on harvinaista nahda vuorta kunnolla pilvilta, mutta saimme kirkkaan sinisen taivaan. Oli se kylla vaikuttava naky. Paivan kruunasi kuumat lahteet, jossa oli 25 tulivuoren lammittamaa allasta ja baareja. Luultiin olevamme paratiisissa. Niinkuin luullaan monessa muussakin paikassa.

Matka jatkui rannikolle. Nyt ymmarran miksi Costa Ricasta sanotaan, etta etaisyydet on lyhyet mutta matka paikasta paikkaan kestaa. Meidan 200 kilometrin taivallus kesti 11 tuntia sisaltaen 2 bussia, 2 taksia ja lautan. Logistiikan ammattilaisille tyonsarkaa..

Joka tapauksessa valittiin rantakohteeksi Mal Pais, Playa el Carmen ja Playa Santa Teresa kuultuamme tarinoita eri reissaajilta. Eika ihan huono valinta ollutkaan! Taas luullaan olevamme paratiisissa. Tassa kylassa ei oo muita kuin surffareita ja ihana hostellimme on rannalla. Suurin osa asuu taalla viikkoja tai kuukausia. Joka ilta eri rantabaarissa on bileet. Eilen liftattiin isolla porukalla reggaebileisiin ja on kylla niin leppoissa biletella sandaalit jalassa tahtitaivaan alla kun vieressa on meri ja palava kokko.

Ekana aamuna australialainen pro-surffari opetti Hanskia surffaamaan. Ihan hyvin sita pystyssa pysyi mutta vaatishan tuo aikamoista opettelua. Rankkaa hommaa joka tapauksessa! Pitaa ehka viela tanaan vuokrata lauta, huomenna kun maisemat jo vaihtuvat. Merivesi on tyyliin kuumaa ja lampotila muuten kai jotain 35 astetta joka paiva, eli ei taalla suuria jaksa suorittaa. Lahinna ollaan vaan nautittu ja otettu rennosti. Taalla hostellissa on kiva kokkailla, lipua riippumatossa tai jutustella jonkun kans. Ei haluttais lahtea yhtaan minnekkaan mutta ihan hyva, etta lennot on valmiiksi niin tuleepahan nahtya muitakin paikkoja.

Laitan kuvia jalkijunassa kun joskus paasis jonnekkin missa kone toimii. Seuraavaan!

Panama, Panama City, 2 yota

Panama oli tosiaan ihan eri maata kuin Kuuba, niinkuin onkin. Keskustan pilvenpiirtajat versus markkina-alueet ja koyhyys antoi ihan mielenkiintoisen kuvan kaupungista. Aikaa oli tosiaan vahan, koska tehtiin vain pikainen valilasku sinne, mutta mielellaan oltais maata tutkailtu enemmankin. Tormattiin matkalla Panaman kanavalle pariin jenkkipoikaan, joiden kans sit hengailtiin Panamassa oloaika. Ehditiinkin nahda kaupungista kaikki olennainen kuten eri tyyliset kaupunginosa-alueet ja rantabulevardi seka yoelama. Panaman kanava nyt taytyi nahda kun sinne asti kerran mentiin. Kuitenkin se on aikoinaan kuten edelleenkin niin tarkea kaupankaynnin kannalta. Ihmiset oli aivan eri lailla avoimia siella verrattuna Kuubaan ja olokin jotenkin vapautuneempi. Ja kaikki oli aivan saalittavan halpaa.

Ilta bileteltiin jenkkien ja niiden hostelliporukoiden kans paikallisessa juottolassa. Puolet asiakkaista oli kolumbialaisia huoria. Rai rai. Suoraan lennolle ja paivaksi matkustamaan- olo oli jotain ihan muuta kuin rai rai.

Valokuvia tulee kun talta mantereelta loytyisi yksi taysin toimiva kone. Nyt on vasta neljas yritys jatkaa tata blogia, joten teksti riittakoon.

Kuuba, Havanna, 5 paivaa

Kuuba oli just sita mita silta olisi odottanutkin, plus etta viela enemman sita klisheeta mita se on. Paikallista musiikkia ravintoloissa, sikareita, aurinkoa, isoja perseita ja amerikanrautoja. Oltiin aluksi aika hammentyineita saapuessamme sinne. Kaikki kadut on yolla pimeita ja koska talot ovat taysin ransistyneita, nayttaa paikka aika aavemaiselta. Lisaksi nain naisena oli hiukan epamiellyttavaa liikkua siella oisin, ei siksi etta se olisi vaarallinen, vaan siksi etta kaikki kadut ovat taynna aika kuumottavia huutelijoita ja tyyppeja, jotka lahtee kulkemaan rinnalle ja lassyttaan jotain.

Pariisin lentokentalla paastiin radiohaastatteluun.

No, alkuahdistuksen jalkeen alkoi kaikki vaikuttaa kivalta. Hotelli oli paikallisen pariskunnan koti ihan vanhan kaupungin sydamessa ja heilta saatiin aika hyvia vinkkeja, kuten varokaa paikallisia ja ne taatusti huijaa teita kaikessa, koska kaikilta puuttuu taalla niin paljon. Jostain syysta vaisto antoi meidan luottaa yhtiin paikallisiin reggaebandilaisiin, joihin tutustuttiin lounaalla ja ne sitten veikin meita bilettamaan ja nayttamaan vain kuubalaisten paikkoja. Ja tietenkin juomaan rommia kuuluisalle rantabulevardille, Maleconille. Ja hauskaa oli.

Johnny, Brian ja black guy

Rantabulevardi Malecon

Yhden paivan vaelluksen jalkeen vietettiin paivat laheisilla biitseilla uusien italialaisystavien kans. Ja voi sita autuutta kristallisen veden aarella. Monista oudoista asioista yksi oli se, etta kaikkialla oli poliiseja, jopa rannalla. Nama muusikkoystavamme kertoivat paljon juttuja siita kuinka asiat siella toimii, mm. etta ne joutuvat saman tien putkaan jos poliisit nakevat paikallisia turistien kanssa. Ja sama kuultiin muiltakin. Turistit ei siis saa nahda oikeeta elamaa siella ja muutenkaa tuoda uusia ajatuksia ja ties mita siihen sulkeutuneeseen maahan. Ja Hanskihan sattui vahingossa lausumaan Castron nimen julkisella paikalla ja se ei selvastikkaan ollut yhtaan hyvaksyttava teko..

I love my life-kellunta

Viikonloppuna kaytiin katsomassa kuubalainen cabaree ja vikana iltana eksyttiin ulkoilmadiscoon, joka oli pikku vuoren paalla jossain linnoituksessa. Oli kylla niin makea paikka tulennielijoineen ja nakoaloineen yli Havannan. Ja reggaeton soi, sama mika joka paikassa siella muuallakin. Ai niin, ja siella paikallisille on eri valuutta kuin turisteilla. Ja noin 10 kertaa halvemmat hinnat. Eli siina paikassa kylla riitti ihmettelemista. Loppujen lopuksi tosi hyva fiilis ja loistavia ihmisia, poislukien kaikki kaduilla hengaajat. Joita on paljon.

Cabaree nacional

Matka jatkui Panama Cityyn, joka on aika vastakohta Kuuballe. Tuntuu kuin olisi tullut johonkin modernisaation kehtoon, keskusta on taynna hienoja taloja ja pilvenpiirtajia, ja joka toisella autoilijalla on taalla kallis maasturi.

Katsellaan, jos vaikka saisin tanne viela jatkettua tarinaa matkan edetessa.