Costa Ricaan saapuminen ei alkanut taysin hyvissa merkeissa. Venailtiin Arenalille vievaa bussia 3 tuntia yhden hotellin pihalla, josta ruotsalaissurffarit poimi meidat niiden hotellin altaalle. Ei siina mitaan, mut koska ei viitsitty kaivaa aurinkorasvoja parin tunnin takia esiin, niin nyt melkein viikon paasta siita mun kadet on kuplivan seksikkaat ja Hannalle laakari maarasi aurinkokiellon..
Paastiin perille Arenalille shufflella ihanien keski-ikaisten jenkkien kans, onneks oli iPod messissa. Perilla meilla olikin kunnon action-paiva, josta pari roposta sai kylla pulittaa. Aamulla mentiin Canopy-tourille, eli sademetsaan laskemaan vaijereilla. Se oli kylla ihan mielettoman siistia! Ainut vaan, etta koska allekirjoittaneella on hiukan korkeapaikankammoa, meinasi tulla vahan ahdistus odotella omaa vuoroa 50 metristen puiden latvoihin hinatuilla lavoilla. Mut selvisin kuin selvisinkin!
Iltapaivaohjelma koostui kavelyretkesta sademetsassa, josta paadyttiin katsomaan tulivuorta ja laavan purkautumista valoisalla ja pimealla. Meilla kavi tosi hyva tuuri, koska tahan aikaan vuodesta on harvinaista nahda vuorta kunnolla pilvilta, mutta saimme kirkkaan sinisen taivaan. Oli se kylla vaikuttava naky. Paivan kruunasi kuumat lahteet, jossa oli 25 tulivuoren lammittamaa allasta ja baareja. Luultiin olevamme paratiisissa. Niinkuin luullaan monessa muussakin paikassa.
Matka jatkui rannikolle. Nyt ymmarran miksi Costa Ricasta sanotaan, etta etaisyydet on lyhyet mutta matka paikasta paikkaan kestaa. Meidan 200 kilometrin taivallus kesti 11 tuntia sisaltaen 2 bussia, 2 taksia ja lautan. Logistiikan ammattilaisille tyonsarkaa..
Joka tapauksessa valittiin rantakohteeksi Mal Pais, Playa el Carmen ja Playa Santa Teresa kuultuamme tarinoita eri reissaajilta. Eika ihan huono valinta ollutkaan! Taas luullaan olevamme paratiisissa. Tassa kylassa ei oo muita kuin surffareita ja ihana hostellimme on rannalla. Suurin osa asuu taalla viikkoja tai kuukausia. Joka ilta eri rantabaarissa on bileet. Eilen liftattiin isolla porukalla reggaebileisiin ja on kylla niin leppoissa biletella sandaalit jalassa tahtitaivaan alla kun vieressa on meri ja palava kokko.
Ekana aamuna australialainen pro-surffari opetti Hanskia surffaamaan. Ihan hyvin sita pystyssa pysyi mutta vaatishan tuo aikamoista opettelua. Rankkaa hommaa joka tapauksessa! Pitaa ehka viela tanaan vuokrata lauta, huomenna kun maisemat jo vaihtuvat. Merivesi on tyyliin kuumaa ja lampotila muuten kai jotain 35 astetta joka paiva, eli ei taalla suuria jaksa suorittaa. Lahinna ollaan vaan nautittu ja otettu rennosti. Taalla hostellissa on kiva kokkailla, lipua riippumatossa tai jutustella jonkun kans. Ei haluttais lahtea yhtaan minnekkaan mutta ihan hyva, etta lennot on valmiiksi niin tuleepahan nahtya muitakin paikkoja.
Laitan kuvia jalkijunassa kun joskus paasis jonnekkin missa kone toimii. Seuraavaan!
Suscribirse a:
Enviar comentarios (Atom)
6 comentarios:
Mun mielestä tavallinen arki on paljon mielenkiintoisempaa kuin noi teidän toimittamat kokemiset ja näkemiset. Voin olla väärässäkin;) Kannattaa tosiaan ajatella agnostisesti ja muistaa että kerta todisteita "oikeasta" paratiisista ei ole esitetty, voitte vain luulla olevanne paratiisissa.
Tai sitten siloittelet tarinaa vain meidän arktisten kamujen helpotukseksi...
Ja kehitysehdotuksen heitän nyt ilmoille. Laitappa blogiin siten että näkyy päivämäärä milloin merkintä on kirjoitettu.
Veikkaisin että mulla on tylsempää tässä suorituskeskeisessä oravanpyörässä.
Jippii, löydettiinhän sitä tämä blogisi mekin Kalen kanssa! Aijai, mitä maisemia ja lämpötiloja, huoh.
Tutkailemme parhaillaan lentoja ja hotelleja, ja ilmoittelemme heti, kun saamme päätettyä tulostamme.
Terkut Oulusta!
Siis kysehan on vain siita etta paivamaarahommelin pitais olla paalla. Lisaksi mun heikko IT-asiantuntemus ja espanjankieliset kaytto-ohjeet ei helpota. Mutta ehka voin yrittaa manuaalisesti. Hyvaa arktisuutta sinne ja oikein ihanaa ystavanpaivaa ystaville!
Henri: parhaat läpät siun blogissa oli ranskalaisten mainosten lisäks ne vaihtokateusläpät:
"Olen Ranskassa laskettelemassa kavereiden kanssa, mutta täällä ei ole sademetsiä eikä aurinkorantoja, I don't want to live anymoreee!! (ottaa kajakin ja laskee sillä alas vuorenrinnettä)
Hei Haski,
Annappa tietoja, että ootko edelleen yksin vai onko Hanna jo löytynyt. On kuitenkin turvallisempaa olla kahdestaan kuin yksi. Toivottavasti olette taas yhdessä.
- Kale
Pastorille: Kerrothan sitten mullekin että missä osoitteessa mun blogi on?
Tai sitten sä yrität vain viestittää tekosarkastisesti että munkin pitäis blogata ennenkuin...
Onhan sulla lääkitys kunnossa?
Publicar un comentario