Kuuba, Havanna, 5 paivaa

Kuuba oli just sita mita silta olisi odottanutkin, plus etta viela enemman sita klisheeta mita se on. Paikallista musiikkia ravintoloissa, sikareita, aurinkoa, isoja perseita ja amerikanrautoja. Oltiin aluksi aika hammentyineita saapuessamme sinne. Kaikki kadut on yolla pimeita ja koska talot ovat taysin ransistyneita, nayttaa paikka aika aavemaiselta. Lisaksi nain naisena oli hiukan epamiellyttavaa liikkua siella oisin, ei siksi etta se olisi vaarallinen, vaan siksi etta kaikki kadut ovat taynna aika kuumottavia huutelijoita ja tyyppeja, jotka lahtee kulkemaan rinnalle ja lassyttaan jotain.

Pariisin lentokentalla paastiin radiohaastatteluun.

No, alkuahdistuksen jalkeen alkoi kaikki vaikuttaa kivalta. Hotelli oli paikallisen pariskunnan koti ihan vanhan kaupungin sydamessa ja heilta saatiin aika hyvia vinkkeja, kuten varokaa paikallisia ja ne taatusti huijaa teita kaikessa, koska kaikilta puuttuu taalla niin paljon. Jostain syysta vaisto antoi meidan luottaa yhtiin paikallisiin reggaebandilaisiin, joihin tutustuttiin lounaalla ja ne sitten veikin meita bilettamaan ja nayttamaan vain kuubalaisten paikkoja. Ja tietenkin juomaan rommia kuuluisalle rantabulevardille, Maleconille. Ja hauskaa oli.

Johnny, Brian ja black guy

Rantabulevardi Malecon

Yhden paivan vaelluksen jalkeen vietettiin paivat laheisilla biitseilla uusien italialaisystavien kans. Ja voi sita autuutta kristallisen veden aarella. Monista oudoista asioista yksi oli se, etta kaikkialla oli poliiseja, jopa rannalla. Nama muusikkoystavamme kertoivat paljon juttuja siita kuinka asiat siella toimii, mm. etta ne joutuvat saman tien putkaan jos poliisit nakevat paikallisia turistien kanssa. Ja sama kuultiin muiltakin. Turistit ei siis saa nahda oikeeta elamaa siella ja muutenkaa tuoda uusia ajatuksia ja ties mita siihen sulkeutuneeseen maahan. Ja Hanskihan sattui vahingossa lausumaan Castron nimen julkisella paikalla ja se ei selvastikkaan ollut yhtaan hyvaksyttava teko..

I love my life-kellunta

Viikonloppuna kaytiin katsomassa kuubalainen cabaree ja vikana iltana eksyttiin ulkoilmadiscoon, joka oli pikku vuoren paalla jossain linnoituksessa. Oli kylla niin makea paikka tulennielijoineen ja nakoaloineen yli Havannan. Ja reggaeton soi, sama mika joka paikassa siella muuallakin. Ai niin, ja siella paikallisille on eri valuutta kuin turisteilla. Ja noin 10 kertaa halvemmat hinnat. Eli siina paikassa kylla riitti ihmettelemista. Loppujen lopuksi tosi hyva fiilis ja loistavia ihmisia, poislukien kaikki kaduilla hengaajat. Joita on paljon.

Cabaree nacional

Matka jatkui Panama Cityyn, joka on aika vastakohta Kuuballe. Tuntuu kuin olisi tullut johonkin modernisaation kehtoon, keskusta on taynna hienoja taloja ja pilvenpiirtajia, ja joka toisella autoilijalla on taalla kallis maasturi.

Katsellaan, jos vaikka saisin tanne viela jatkettua tarinaa matkan edetessa.