Quito, Guayaquil ja Montanita. Ecuador, 7 paivaa.

Ecuador oli sitten taas reissuna varsin mielenkiintoinen. Alku lahti hyvin kayntiin kun neiti Varton lentoliput oli kadonneet Costa Ricassa ja Hanna paasi puoli vuorokautta myohemmin perille. Uusilla ostetuilla lipuilla tietenkin. Pienta lovea budjettiin.. Matkattiin bussilla Quitosta Guayaquiliin ja tama pelatty kuoleman kyyti ei sitten ollutkaan niin paha, sattui rauhallinen kuski. Parempi silti oli olla katselematta vuorenrinteilta alas. Aika kului laskemalla ristinmerkkeja tienposkessa.

Keskella ei mitaan.

Yksi yo vierahti Guayaquilissa, josta matkattiin biitsille Montanitaan.

Ja siina se sitten taas oli:)

Me ja suomalais-ecuadorilainen Juha, jonka kans tuli hengailtua.

Taysin tietamattomana maailmanmenosta saavuttiin rannalle paiva ennen karnevaalien alkua!!!Rai. Bileet kesti sitten 3 paivaa ja yota yhteen menoon. Aika hullua menoa ja liikaakin jengia mutta tulipahan nahtya Ecuadorilaiset karnevaalit. Montanita muuten oli tosi kiva paikka ravintoloineen ja baareineen ja ei taas kestanyt kun paiva, jonka jalkeen sai tormailla tuttuihin kaduilla ja missa vaan! Ihmiset siina maassa oli ihmeellisen ystavallisia ja ihania. Eika muutenkaan kaupungit tuntuneet niin ghettoilta kun odotukset oli. Oli taas onni matkassa, etta saatiin ylipaatansa mitaan majoituspaikkaa siina ajankohdassa mutta taas oli aivan loistava rantahotelli. Mita nyt sielta yleensa puuttui sahko ja vesi ja omistaja oli yhdenlainen piripaa. Monet on reissun aikana ihmetelleet miten meita ei ole viela ryostetty. kop kop. Luultiin jo hetken koittaneen kun hotellihuoneen ovi oli yolla rikottu ja lukko lattialla. Kavikin ilmi, etta meidan Walesilaiset kamppikset oli jostain tuntemattomasta syysta paattaneet tulla sisaan potkaisemalla oven paskaksi. Onhan se hauskempaa kuin kayttaa avainta. No, oikeuden nimissa me jouduttiin sitten Hannan kaa maksamaan puolet lukosta..Koska olihan se "tavallaan" meidan vastuulla.Sain apua ihon irroittamiseen kolumbialaiselta Edilta. On tultu siihen tulokseen, etta se on kylla mukaansa tempaavaa puuhaa kun sen kerran aloittaa.Suokkarikuva.

Ostereita darrapalaksi aamulla. Cheviche de ostras.Paikallinen kaikkien ADHD-kaveri!Paikalliset hipit ja HannaHotellin "takapihalta"

Niin, no sitten meni taas entista hauskemmaksi kun mun Espanjan tuttavuus Pedro saapui kotimaahansa ja yllattaen niiden ranta-asunto oli viereisella biitsilla:) Siina hengailtiin muutama vimppa paiva yhdessa biitsilla ja illalla ulkoilemassa. Tuli siitakin sitten uusi ihana tuttavuus. Vimppa paivana paastiin sen perheen ja naapureiden kans synttari-illalliselle niiden talolle. Ruoka oli mahtavaa ja muutenkin siisti nahda paikallisen ylaluokan perheen elamaa, joka ei vaikuttanut yhtaan hassumalta. Miks ihmiset osaa olla niin iloisia??!!Pedro, Luis, Hanna, Clara ja EduardoOswaldo ja Hanna bileissaMina ja Pedro bileissaHannat bileissa

Kaiken hauskan pitaa ilmeisesti loppua joskus, joten meillakin oli aika taas matkata takas Quitoon ja lentaa seukki paivana Peruun. Yllattaen se ei ollut niin yksinkertaista kuin olisi odottanut. Hanna oli kaynyt yhtena paivana Guayaquilissa hoitelemassa uusia lentolippuja ja paassyt siella moottoripyorapoliisin kyytiin ja ties mita mielenkiintoista heti kun en ollut mukana :) Anyways, lippujen piti olla viimeistaan ke-aamuna Quitossa mutta ei aivan. Lopulta meni taas uudet liput ostoon ja Hanna hyvin paljon koyhemmaksi. Valitkaa siis StaTravel muiden kuin e-lippujen ostoon, suosittelemme lampimasti!

Ja viela nakyma Quitosta.

Matka jatkuu!